Olemme pitkään huokailleet tätä ihanaa elämää koirien kanssa vailla sairasteluja sekä epilepsia kohtauksia. Tänään saimme taas muistutuksen siitä, että tuo sairaus on olemassa edelleen ja tulee piinaamaan meitä niinkauan kun Dinjo elää.

Klo 9.25 kiirehdin yläkerrasta alakertaan, kuulin Meren haukusta, että Dinjolla on kohtaus päällä. Siellä se makasi keittiön lattialla vierellään Kepo, joka hiljaa rauhoitteli Dinjoa. Kohtaus ei ollut pitkä, noin minuutti. Samanlaista kouristelua kuin ennenkin, joka raaja jäykkänä suti ilmaa, pissat tulivat alle, silmissä mustuaiset suuret ja lasittuneet, suu kävi koko ajan ja kuolan eritys oli valtavaa. Pikkuhiljaa kohtaus rauhoittui ja Kepo pääsi ulkoilemaan Dinjon kanssa. Pian kuulin uudelleen uudesta kohtauksesta, menin ulos koirani ja Kepon luokse. Rauhoittelin Dinjoa ja olo alkoi tuntua aika tukalalta, kaksi kohtausta peräkkäin.

Kohta Dinjo nousi, se vaikutti vieläkin poissaolevalta ja jotenkin horjuen se yritti lähteä liikkeelle, mutta vaipui takaisin maahan. Kolmas kohtaus iski...frown... Nyt sitten minä menin kiireesti sisään ja hain kaksi Stesolid puikkoa, laitoin ne Dinjolle ja hiljaa silitellen kuiskailin Dinjon nimeä ja sanoin samalla: "Ei mitään hätää..." Siis kolme kohtausta peräkkäin. Nyt alkoi sitten Stesolid vaikuttaa ja Dinjo alkoi rauhoittua.

Enempää kohtauksia ei onneksi tullut ja päivä kului rauhallisesti eteenpäin...

Muistutus oli selvääkin selvempi. Jatkamme päivän kerrallaan kuten ennenkin.