Vanhuus ei tule yksin

Todettava on, että minä olen vanha . Suunnittelen ja järjestelen itselleni kaikenlaista, mutta sitten huomaan kuinka ei millään viitsi/jaksa liikkua tuolta sohvan nurkalta lämpimän peiton alta. Siinä on niin ihanaa olla ja vaan olla...

Tämän viikon suunnitelmiin tuli muutoksia siltä osin että... Torstaina piti lähteä jälkiluennolle, polkupyörällä...Shit! Päätin jo pihaan kurvatessa, että no joo, empä tänään fillaroi. Pihassa seisoi vieras auto lastaamassa Kepon betonimyllyä peräkärryn lavalle. Kai se jotenkin kismitti, kun Kepo on aina valitellut, että jos jollekin jotain lainaa, niin yleensä se palautetaan joko rikkonaisena tai likaisena. Olemme asiasta keskustelleet ja oletin, että tavaroita ei lainailla, koska minä olen se joka saa siitä sitten taas kuulla . Ainoa joka palauttaa tavarat paremmassa kuin hyvässä kunnossa on minun poikani... Okei, autolla sinne luennolle. No olihan se luento... Asioita väännettiin rautalangasta, kuten luennonpitäjä jo alussa ilmoitti. Asiat painottuivat enemmän pelastusjäljen suuntaan, kun minulla on taas mielessä pk-jälki. Tulihan siellä taas muutama uusi ja tosi tarpeellinen asia. Kannatti käydä! Kiitos luennon järjestäjille! Näitä lisää!

Perjantaina olisi sitten ollut tottis... Ei vaan millään jaksanut lähteä. En taida jaksaa näitä joka illan juttuja. Kyllä tämän ikäinen haluaa välillä huiliakin. Olisi varmaan myös viisaasta miettiä kumpi harrastus on tärkeämpää...ratsastus vai koirajutut?! Treenailin sitten Meren, Dinjon ja Junon kanssa kotipihan treenejä. Tuntuu, että joka koiralla on löytynyt uusi vaihde tuohon tottisteluun. Oikein mukavasti pelittävät tuossa kotipihalla...Heh...

Lauantaina oli TOKO-tottis koulutus läheisellä kentällä. Olin siellä kuunteluoppilaana...ja hitto, että nyt hävettää . Minä suurisuu, joka yleensä tyytyy vaan katselemaan, räväytteli useaan otteeseen omia mielipiteitään. Että sitä osaa olla hölmö! Ne asiat joista kerroin olivat tosiaan ihan minun omia näkemyksiä koirakoiden treenin seuraamisesta. Helppohan siinä kentän laidalla on neuvoa ja opastaa... Mietti varmaan tosi moni! Sekin vielä, että minulla ei ole tarpeeksi koulutustunnuksia omilla koirilla, niin ehkä ei pitäisi puuttua asioihin. Sitä paitsi minähän olin vaan kuunteluoppilas... No toivottavasti kukaan ei loukkaantunut sanoistani. Tilannehan on tosi jännittävä, kun paikalla on kisatuloksilla mainetta niittänyt kouluttaja ja katsojia toistakymmentä. Olisi kyllä minullakin ollut vellit housuissa, jos olisin joutunut siinä kaikkien kuullen kertomaan oman koiran tottelevaisuus puutteista, joita haluaisin parantaa.
Kouluttaja oli taitava ja asiat joista hän kertoi oli tuttuja, mutta miten osaan sijoittaa ne oman pennun koulutukseen niin, että saan niistä suurimman hyödyn? Aina ei ehdi palkkaamaan niin nopeasti kuin pitäisi ja oma vartalo tuntuu ohjaajan liikkeitä aivan liikaa... No kun tiedostan tosiasiat, niin ehkä pyrin välttämään näitä virheitä... Kiitos kouluttaja Tarjalle ja kaikille muillekin paikalla olleille! Mukava aamupäivä, mukavien koiraihmisten kanssa! Saimme myös nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Kaikkihan me saamaan hiileen puhalletaan, eli yritämme saada koirista mahdollisimman hyvin tottelevia yksilöitä . Ja kaikkihan me suuntaamme maailman huipulle, eikös vaan?!