Niin... Eihän ne ikinä lopu, nuo kouristuskohtaukset...

Sattui tavallaan hyvin, että pennun takia on minulla tänään ja huomenna vapaapäivä. Yritimme nukkua pitkään, kunnes... Klo 8.00 oli ensimmäinen kohtaus, joka oli todella lievä. Siinä vaiheessa ajatuksissa oli, että eihän nuo tuohon yhteen kohtaukseen ole koskaan jääneet. Eli odotettavissa oli lisää kohtauksia. Tämän ensimmäisen kohtauksen jälkeen laitoin Stesolid liuoksen Dinjolle. Odotin vaikutusta ja se iski aika nopeasti. Koiran takapää meni voimattomaksi ja ulkoilu oli hankalaa. Lopulta pääsimme sisään.

Pennun käytös kohtauksen aikana oli hyvinkin varovainen. Se olisi halunnut mennä nuolemaan Dinjon suupieliä, mutta kouristus oli sen verran raaka, joten rauhoittelin pennun omaan kainalooni. Siinä se sitten katseli ja ihmetteli. Sitten tuli kutsu työmaalle.

Minulla on siellä apulainen, joka opettelee näitä minun tehtäviäni ja yrittää itsenäisesti suoriutua tehtävistä. No eihän keneltäkään heti suju ja menin antamaan lyhyen session työpanostani. Sen jälkeen kiireesti kotiin, jotta ruokatauolla ollut Kepo ehtisi jälleen sorvin ääreen.

Seuraava kohtaus tuli klo 12.15 ja heti perään klo 12.20. Nyt kohtaukset olivat rajumpia ja mietittyäni laitoin jälleen Stesolidia, tällä kertaa kaksi ampullia. Nyt on siis annettu 3 ampullia. Iltapäivän on Dinjo nukkunut hyvin rauhallisesti ja toivon, että kohtaukset ovat jälleen takana.

Olen omahyväisesti pitänyt luonani tuota mustaa hoffi-urosta ja haluaisin edelleen sen pitää, mutta... Näiden kohtausten aikana tulee kieltämättä esiin ajatus luopumisesta. Aina kohtausten jälkeen mietin onko Dinjolla hyvä olla? Mutta sitähän emme saa koskaan tietää. Se kuitenkin osallistuu pennun hoitoon, kaikkeen normaaliin elämään joten olo kohtausten välillä näyttää seesteiseltä

Pennun elämässä tapahtuu joka päivä jotain uutta, siis kehitystä. Se on nopea, tosi reipas ja hauska niin ja tíetysti erityisen söpö...

Pian taas talli kutsuu ja pieni ratsastelusessio on ohjelmassa.