Koitti vihdoinkin taas aika, että saamme viettää mökkilomaa. Paikka oli sama kuin vuonna 2015 sekä vuonna 2016, Hangasjärvi Valkeala. Viisi päivää ja neljä yötä.
Poikkeuksena tässä mökkeilyssä oli se, että Kepo kävi saattelemassa meidät mökille, keitimme pullakahvit. Sen jälkeen hän poistui takavasemmalle eli hänen oli mentävä sorvin ääreen. Mulla vielä loma jatkui heinäkuun 16. päivään asti. Toinen suuri miinus mökkeilyyn oli se, että edellis kesänä mukana oli kolme koiraa, nyt vain kaksi. Dinjo sai onneksi vielä kokea tämän kesäisen mökkiloman v. 2015 ja pääsi uimaan ja kahlailemaan. Ikävä valtaa taas mielen ja itkua saa nieleskellä tässä kirjoituksen lomassa.
Piharakennus, jossa autotalli, makuusoppi, liiteri ja vessa
Maanantai päivä oli mitä ihanin. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja ihanaa. Illan aikana sää sitten muuttui aika lailla kylmempään suuntaan ja vettäkin satoi. Tiistaina rohkaisin tumman luontoni, olihan ilma jo hieman lämpimämpää ja päätin mennä saunasta uimaan. Jee... talviturkki riisuttu. Olen paistanut pihvejä, paistanut makkaraa nuotiolla, juonut viiniä ja olutta. Käynyt aamu uinnilla, koska muutkin mökkiläiset aloittavat aamunsa uimalla. Olen vain istuskellut, lukenut, pelaillut tabletilla, syönyt, juonut, lenkkeillyt, saunonut, uinut. Olen uittanut koiria päivittäin. Tänä kesänä sain jopa ongittua... en tiedä mitä kaloja olivat, mutta neljä kalaa jäi koukkuun tunnin aikana. Syöttinä oli koiranmakkaraa, kun matoja ei tältä tontilta saa kaivettua.
Kävin uimassa useamman kerran.
Ilta-auringon paistetta...
Saunajuoma ja oma tarjoilija
Koirat nauttivat uintireissuista
Uinnin jälkeen oli hyvä kuivatella viltillä
Suuri kalansaalis ihmetytti Smillaa, se ei ole aiemmin nähnyt kaloja vedessä.
Pientä iltapalaa...
Päivän kohokohta... päiväunet...
Päiväkahvit...
Kesän tikanheiton ennätys...
Päivät kuluivat lenkkeillen ja lenkeillä näkyi sitten jos jonkinmoista vipeltäjää. Aamuisin pellolla oli kurkipariskunta, joka meidät nähdessään nousi siivilleen ja katosi horisonttiin. Smillahan olisi tietysti halunnut ottaa kiinni nuo jalot harmaat linnut. Myös jäniksiä oli pesiytynyt siihen pellolle ja niillehän tuli kiire kun kaksi hurjaakin hurjempaa hurttaa ilmestyi verkkokalvolle. Siinä muuten jouduin minäkin lujille ettei koirien nelivetovoima saanut valtaa ja kohta olisin luistanut koirien perässä kuin pässi narussa. Lokkeja, harakoita, naakkoja ja variksia; nekin nokkivat pellolla jotakin parempaa kitusiinsa. Koirat yrittivät tietenkin jahdata näitä siivekkäitä, mutta kakkoseksi jäivät.
Aamun ja illan aikana myös ranta sai kutsumattomia vieraita. Sorsaemo kävi esittämässä kolme poikastaan, poikaset tulivat rantahietikolle lepäämään ja kuivailemaan sulkiaan. Terassilla koirat katsoivat äänettöminä näitä ihmeellisiä sukeltelijoita. Kauniisti ne seurasivat katseillaan lintujen terhakkaa sukimista rannan hiekalla ja olivat aivan äänettöminä ja liikkumatta, aivan kuin ne olisivat tienneet, että idylli särkyy jos liikahtaa tai sanoo jotain.
Vastarannalle oli ankkuroitu vesitaso. Tavoitteena oli, että pääsisin tuon valkoisen motorisoidun siivekkään kyytiin. No eihän se onnistunut... Sain vaan ihailla vastarannalta. Yhden ainoan kerran vesitaso nousi ilmaan ja sekin silloin viimeisenä mökkipäivänäni, perjantaina. Viimeinen mökkipäivä on aina yleensä kaikkein rankin, koska siivoan mökin mahdollisimman siistiksi ja samalla alkaa kaihertaa kaipuu tähän loman jatkumiseen. Ja siihen, että koska taas pääsen uudelleen...
Siellä se vesitaso lilluu...
Vessakäynnitkin olivat tosi turvallisia, kun ulkopuolella oli koko ajan kaksi vahtikoiraa. Välillä heitettiin tikkaa. Käytettiin autoa, jolla saatiin taattua turvallinen poistuminen mökiltä.
Vahtikoirat töissään...
Vahtikoirat nokosilla...
Mökin pihamaa on ihanan tasainen nurmialue, jossa koirat sitten saivat irrotella joka päivä. Niin tuntuivat nauttivan tuosta olostaan, että mieli oli tosi haikea, kun lähdön hetki läheni.
Vietimme siis täydellistä mökkilomaa ulkoillen ja lepäillen.
Tässä kiitoskukat mökin omistajalle!
Lähdön hetki koitti ja voin vain todeta, että sinne haluan uudelleen, uudelleen ja uudelleen... Hangasjärvi vaikenee...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.