Amos on toipunut pikkuhiljaa. Haava alkaa kohta olla kokonaan ummessa, mutta harmittavaa on se, että ontuminen jatkuu edelleen. En enää oikein ymmärrä mistä se johtuu, koska muuten paraneminen on edistynyt toivottuun suuntaan. Voiko olla mahdollista, että mielikuva kivusta on niin vahva, että Amos siksi edelleen ontuu vai onko jalassa tapahtuntu jotain pahempaa?

Mietin tässä, että olisiko seuraava tehtävä käyttää Amos hierojalla, jos paikat ovat niin jumissa vai menemmekö suoraan eläinlääkäriin ontumatutkimuksiin? Kipulääke ei vie ontumista pois vaan se jatkuu. Olemme nyt alkaneet tehdä hieman pidempiä lenkkejä ja tarkasti seuraan, kuinka paljon koira ontuu ja missä tilanteessa. Jos se haluaisi juosta, niin silloin käytössä on kolme jalkaa. Kipeää jalkaa ei laiteta siinä vaiheessa maahan ollenkaan. Seurailen siis tilannetta ja tarvittaessa otamme yhteyttä eläinlääkäriin.

Kuulin myös, että Amos ei siksi parane, kun olemme menneet hoitoon niin myöhään eikä silloin heti, kun koira alkoi ontumaan. No tähän on vaikea vastata, että voiko paraneminen johtua liian myöhäisestä hoidosta? Kai se sitten voi... Tämä ottaa pahasta tuonne sydämeen, koska taloudellisista syistä pääsimme hoitoon vasta viikonlopun jälkeen...

Nyt on viikonloppu ja tämä kotona oleminen alkaa ärsyttämään. Aina samat kuviot, neulominen, syöminen, koirien kanssa lenkkeily, nukkuminen. Elämässä ei ole tällä hetkellä mitään sellaista, joka sytyttäisi vanhan nukkuvan mielen. Katkerana seurailen lähipiirin hevostuttavia, joilla on oma hevonen/hevosia ja he vielä saavat lisää ratsuja opetukseen/ratsastukseen. Toisilla ei ole yhtään hevosta, niin kyllä se vetää oman mielen matalaksi. Olisipa joku pakopaikka, jonne voisi mennä kun mielen valtaa ahdistus ja synkkyys! Kesä mökkeilykin jäi väliin tältä menneeltä kesältä, koska tuo Amos satutti jalkansa. 

Tiedän, että muillakin on vaikeaa ja monella on varmaan paljon paljon vaikeampaa, mutta kun istut yksin oman tuolin syvyyksissä niin silloin maailmassa ei ole muita kuin minä ja synkkyys. Ilmeisesti syys masennus on taas ottamassa valtaa. Ja nyt kun on lomalla eikä ole palaamassa enää töihin, niin mitä täällä on minulle enää annettavaa? Kysyn vaan.

Syksy, synkkyys ja surumielisyys, siinä tämän viikonlopun kirjaimet, SSS.