Eikös sitä aina pitäisi kirjoittaa kisaraporttia, jos on jossakin kilpaillut?!

Mun ei ehkä tarvitsisi kirjoittaa tästä, koska totuus on se, että: Mere osaa alokasluokan liikkeet tosi hienosti, mutta kun mennään kilpailutasolle niin minun itseni huomaamatta jännitän niin kovasti, että koe menee ihan perseelleen . Olen nyt keskustellut aiheesta monen ihmisen kanssa, yleensä ottaen lopputulos keskusteluista on se, että jatka vaan koesuorituksia, sillä se varmuus kasvaa ja koirakin alkaa pelittämään... Uskoo ken tahtoo... Oma fiilis on nyt ihan sellainen, että ootteko tosissannne? Menenkö kisasta toiseen hakemaan huonoja tuloksia ja latistan koko ajan omaa itsetuntoani... Tarvitsisin edes yhden positiivisen kilpailukokemuksen jonkin asteen tuloksella, jotta tietäisin minusta löytyvän potentiaalia kisakentille... Voi paska... Että vi...ttaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tässä viime torstain tulokset... hävettää kympillä ...

Luoksepäästävyys: 10 pistettä, nousi sivulta haistamaan tuomaria...ok
Paikallamakuu: 7,5 pistettä, ei noussut yhdellä istu-käskyllä, tarvitsi kaksi käskyä ja vaihtoi asentoa makuulla ollessaan
Seuraaminen kytkettynä: 7,5 pistettä, perusasennot ei osuneet nappiin, ihme juttu, yleensä ne on olleet ihan huippuja
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0 pistettä, jäi seisomaan
Luoksetulo: 5 pistettä, käskin istumaan lähdin etenemään, niin Mere kävi maahan, eihän sitä nyt jaksa odotella, kutsuin luokse ja tuli tosi vauhdikkaasti, tuomari armahti ja antoi pisteitä vaikka olisi kuulunut 0-sarjaan
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 6 pistettä, hiippaili perään muutaman askeleen ja perusasento hidas
Estehyppy: 0 pistettä, ei edes lähtenyt hyppäämään
Kokonaisvaikutus:  8 pistettä...

Yhteispistemäärä: 110,5 pistettä, III-tulos Tuomarina Pernilla Tallberg, ihana tuomari .

Millä saa ohjaajan jännityksen pois? Ehdotettu on pieni snapsi... ei voi kun on omalla autolla liikkeellä ja haistaahan tuomari ... Tämäkin on varmaan vitsi... Puhutaan myös omasta asenteesta siinähän on minulla kyllä tosi paljon parantamisen varaa. Olen mennyt sillä asenteella, että eihän tuo koira toimi, kun ei viimeksikään toiminut . Yritä siinä sitten muuttaa asennetta ja olla sillä mielellä, että nyt me ollaan sankareita kaikki ja otetaan hyvät pisteet kotiin... Heh heh...

Yksi mietittävä asia on myös minun ja Meren välinen suhde?! Toimiiko se oikein? Nyt olen seurannut muiden koirakoiden treenejä ja kateellisena katsonut ohjaajan ja koiran välistä iloista ja toimivaa suhdetta. Miten voisin parantaa minun ja Meren suhdetta????? Palkkauksen suhteen olen käyttänyt välillä namipalaa ja välillä narupalloa tai narua...

Kilpailutilanteessa huomaan, että koira on tosi kärsimätön ja puutuu pitkiin alustaviin alkuihin sekä kyllästyy tekemiseen, koska palkkaa ei silloin tule. Yritän liikkeiden välillä nostattaa koiran intoa, mutta tuntuu siltä, että latistan sen vähänkin tekemisen ilon ...

Voihan kurjuuksien kurjuus... Päättyykö alkamaton kilpailu-ura tähän tyhmään jännittämiseen????