Niin tämä elämä etenee... Ilman hevosta ja uuden koiranpennun kanssa.

Ilman hevosta elämä on todella ankeaa. Tuntuu, että kroppa rapistuu koska sitä säännöllistä ratsastusta ei ole ja hevosen tuoksu puuttuu. Kai tässä pitäisi miettiä noiden hevosvarusteiden siivousta, siis pesu ja mahdolliset korjaukset. Mielessä on myös käynyt, että tuleeko enää uutta hevosta vai miten elämä etenee. Olen vaan niin sidottu hevosiin, että vierotusoireet alkavat jo rassaamaan pääkroppaakin. Aina vaan vi...ttaa. Pahus! Myös tallilta puhaltavat tuulet aiheuttavat päänvaivaa ja on mietittävä, että olenko enää toivottu henkilö tallikuvioihin?! Tämäkin on ihan minun omaa ajatusmaailmaan, mutta ainahan kaikenlaisia ajatuksia päähän putkahtaa. Vielä kun kerää niitä pieniä pisaroita (pieniä huomioita asioista joissa minua ei huomioida), näistä pisaroista saadaan aikaiseksi suuri virta joka kasvaa ja kehittyy koko ajan.

Smillan kanssa ollaan vierailtu minun työpaikallani. Viime perjantaina meidän koirayhdistys tarjosi perinteisen glögitottiksen koirakoulukentällä ja kävimme paikan päällä katsomassa millainen meininki oli kentällä. Smillalle riitti ihmetystä, koska paikalla oli aikamoinen kattaus koirarotuja: auspai, lapinporokoira, sakemanni, jack russel, kahdenlaista belkkeriä, sileäakarvainen noutaja, labradorinnoutaja, mastiffi, Taisto-dobermanni ja ihana Elmo-hoffi. Suuri ja kultainen. Melkein tunnin jaksoimme katsella koiratouhuja ja sitten kotiin. Smilla käyttäytyi tosi hienosti, voin olla ylpeä pennustani. Harmittava asia tässä on se, että melkein kaikki koiratoiminta loppuu talveksi juuri kun me tarvitsisimme suurta apua alkutaipaleelle tottelevaisuus koulutus asioissa. Täytyy kai etsiä jos joku jossakin suorittelee tottiksia niin voisi yrittää mukaan, että saisi häiriöitä sekä myös ohjeita tähän alkuun.

Sunnuntaina oli vuorossa Smillan ensimmäinen match show. Olipas varsinainen esiintyminen. Juostessa pennulla oli hauskaa ja pomppimista riitti. Nätisti se kuitenkin seisoi paikoillaan. Hampaiden näyttäminen oli hieman hankalaa eli näitä täytyy treenata: hampaat ja juokseminen. Sijoitus kehässä oli sininen nauha. Smilla käyttäytyi rauhallisesti ja katseli ympärilleen, välillä minun sylistäni ja välillä maassa maatessaan. Sitkeästi me viileässä maneesissa odotimme 27 pennun tuomarointia ja sitten sinisen nauhan saaneet pennut kutsuttiin kehään. Sinisen nauhan saaneita pentuja oli paljon, mutta kaikesta huolimatta Smilla sijoittui 2. Saimme Smillalle ensimmäisen pokaalin ja ruusukkeen. Odotellaan mitä jatkossa tapahtuu.

joulukuu%202014%20159.jpg

Seuraavaksi on vuorossa uusi match show ja sitten epävirallisiin pentunäyttelyihin. Siellä varmaankin selviää, että miten Smillan näyttelyura alkaa kehittymään.

Kuvia lisäilen taas kun ehdin.