On se kumma, että yksi vaivainen luento saa ihmisen miettimään liikuntaa ja ravinnon sisältöä ihan uusin silmin.

Luennon pitäjä mainitsi sekä myös kehoitti, että liikuntaa tulisi harrastaa vähintään 3 kertaa viikossa yhden tunnin kerrallaan. Sauvakävely olisi kuulemma tosi hyvä, mutta kävely sauvojen kanssa tulisi hallita, jotta liikunta olisi tehokasta. Mietin kovasti mielessäni, tuleeko minun liikunnastani se tarvittava määrä... No ei. Reilu puoli tuntia aamulla kolmen koiran kanssa ja sitten illalla sama juttu, liian vähän.

Asiasta taas hieman innostuneena (huomatkaa, mehän aina innostumme jostakin ja sitten kas kummaa, se innostus lopahtaa) päätin, että tänään lähden pidemmälle lenkille Junon kanssa. Lenkki kesti reilun tunnin, reipasta kävelyä, ihanassa kangasmetsässä, osittain hiekkaa aika paljon asfalttitietäkin osui matkan varrelle. Samalla saavuimme soramontun reunalle, hei nythän voin juoksuttaa Junoa rinteessä. Junolla oli tosi hauskaa noutaa keppiä, se juoksi innoissaan mäkeä alas ja sitten hurjalla kiireellä takaisin ylös. Meillä oli KIVAA! Kyllähän tuo kiva sitten kostautuikin. Tuo asfaltilla kulkeminen sattui ja mulla oli talvikengät, ei mikään hyvä juttu. Nyt on nilkat kipeet kovasta tärinästä. Mutta, olen tänään ollut ulkona ihan oikealla tavalla. Toivottavasti jaksan jatkaa tätä innostusta ja saisin ihan tästä ihan kimmokkeen liikuntaan.

Isäntä lenkitti Dammy-veteraanin ja Dinjon, heilläkin lenkki oli sujunut mallikkaasti ilman hurjaa vetoa, jota yleensä esiintyy kun Juno on mukana. Lenkin jälkeen oli kiva mennä lämpimään saunaan ja nauttia yksi pullo olutta. Olin sen ansainnut!

Painokin on pudonnut 6,8 kg. Olen tyytyväinen itsekuriini.

Kaikki joukolla liikkumaan. Sehän on meille koiraihmiselle ihan luonnostaan sopivaa. Mehän emme sateellakaan pysy neljän seinän sisällä vaan ulos on päästävä.