Voisinko olla hieman ylpeä??? Töiden jälkeen lenkitin koirat ja sitten pakkasin Junon ja Dinjon autoon, suuntasin pienelle kentälle. Otimme lyhyet nopeatempoiset ja suunnattoman iloiset treenit. Yllytin koirat, varsinkin Junon mukaan patukkataistoon, alkuun se ei olisi suostunut leikkimään, mutta sitten innostui. Siitä sitten pieni seuraamiskaavio, lyhyine suorineen sekä useiden käännösten saattelemana. Suht hyvin meni, koira reagoi käskyihin hieman laiskasti, mutta saattoi toivotut tehtävät loppuun asti. Liikkeestä istuminen; valmisteleva osuus sujui hyvin, sitten selvää hitautta, istui kuin istuikin, jopa suoraan. Luoksetulo; istumisesta suoraan eteen, vauhti nopea, mutta olisi voinut olla nopeampi, ei jäänyt haistelemaan, hyvä juttu. Yleensä aina maasta löytyy jotain paljon kiinnostavampaa...

Yhteenvetona; hyvä treeni, lyhyt ytimekäs, ei liikaa käskyjä. Koira oli innokas sekä ohjaaja.

Dinjon vuoro; Motskareina patukka ja tosi minit nakkipalat, hyvä että itse ne nakit edes löysin. Dinjo oli tosi innokas tekemään, vauhti ei tältä koiralta lopu. Olihan se odottanut innokkaana vuoroaan autossa.

Pienen pientä sivulletuloa. Seuraamisessa (tosi pieniä pätkiä) koira tajusi ykskaks katsoa suoraan silmiin, pikapalkka tuli kontaktista heti. Iloisesti Dinjo haki katsekontaktia, josta emäntä tyytyväisenä antoi palkan. Seuraamisessa koira liikkui hieman liikaa irti ohjaajasta, mutta hetkellisesti annoin asian olla. Koska työskentely oli iloista, katsoin että voidaan korjata asiaa myöhemmin, kunhan ensin ymmärtää kontaktin tarpeellisuuden, niin sitten hiotaan tarkemmin. Paikallamakuu; se vaatii tiukempaa huomiota, koira on niin kovasti minun perääni, ettei oikein jaksa olla paikallaan. Rauhallista harjoittelua, pienen pienin askelin kauemmas koirasta. Sivulle istuu jo pyytämättä, asento ja paikka on melko lailla oikea.

Hyvin meni Dinjonkin osuus. Ei ollut ohjaaja häslä eikä kiukkuinen, se näkyi koirien työskentelystä. Seuraavalla kerralla erityisen tarkkailun alla; seuraamis asennon pientä huolittelua ja paikallamakuuta.

Kotona sitten odotti kärsimätön veteraani, kysyen ilmeellään: "Miks mä en päässyt mukaan? Olisinhan mäkin voinut jotaa kivaa tehdä... Kuten vaiks istunu autossa kattelees kun toiset tekee hommia... Hau..." Parempi näin, että Dammy saa nyt vähän huilia, ruokahalu on selvästi huonontunut, vai tarjoaako emäntä liikaa pöperöitä? Tarkasti seuraan joka päivä rakkaan koirani liikkeitä ja ääniä. Vielä nytkin tuntuu, että ei sillä kauheasti hätää ole... Vielä...

Hyvää viikkoa kaikille!

PS. Ilmoitin Junon Haminan koiranäyttelyyn 12.-13.5.2007, tuomarina Jouko Yrjölä. Hän on ennenkin arvostellut Junon, tuloksina: v. 2003 JUN ERI 2, v. 2004 AVO EH ja v. 2006 AVO EH 1... Eli kannatuksen vuoksi tänä vuonna...