Näin se arki on taas tullut meidän lauman päivittäisiin tapahtumiin...

Dinjon kohtaussarjat jatkuivat eilen Kepon syntymäpäivänä. Kello 12.52 alkoi Dinjo kouristella olohuoneen lattian nurkassa. Mere taas tuttuun tapaansa ilmoitti meille, että Dinjolla on kohtaus. Kouristukset olivat jokseenkin aika rajuja, mutta ajallisesti se kesti hyvin vähän aikaa, alle minuutin. Hitaasti Dinjo toipui kohtauksesta ja siirryimme raittiiseen ulkoilmaan selvittämään molempien päät, minun ja Dinjon. Mielessä pyöri tuhat ajatusta ja mikään niistä ei kuitenkaan kanna hedelmää... Dinjo parka... : (

Dinjo%206%20vuotta%20022-normal.jpg

Ilta oli Dinjolle sellainen nukkumisilta. Se oli hyvin, hyvin väsynyt. Noin kymmenen aikaan siirryin yläkertaan ja istuskelin tässä tietokoneella niin klo 23.15 kuului tuttua tutummat kynnet raaputukset laminaattilattian pintaan. Kiireesti ryntäsin Dinjon luo ja rauhoittelin koiraa silitellen ja rauhallisesti puhuen. Kohtaus oli lyhyt ja rauhallisesti Dinjo heräili. Taas suuntasimme pihamaalle. Hihnalenkillä kiersimme pihaa vailla määränpäätä. Pissalla käytiin ja nuuskuteltiin paikkoja. Sisällä laitoin Dinjolle Stesolid-supon ja toivoin sen rauhoittavan koiraani.

Loppuyö sujui rauhallisesti, Luojalle kiitos!

Tämä päivä on ollut Dinjolle hieman raskaampi. Se ei ole hellittänyt silmiään minusta, minne ikinä menenkin niin levoton koiraa seuraa perässäni. Uni ei ole sille maistunut ja kaikkien liikkuminen tuntuu rasittavan Dinjo poloista.

Tämä on niin väärin...