Sanotaan, että ihminen voi olla levoton. Minä olin eilen illalla levoton, enkä ollenkaan tiennyt syytä mistä tämä johtui. Uuden vuoden vastaanotto meni hienosti, selvin päin, raketteja ihaillen, sänkyyn kömmimme jo ennen puolta yötä. Mere, joka näki elämänsä ensimmäiset raketit ja kuuli sen kaamean paukuttelun, käyttäytyi kuin viilipytty... Ihana koira! Katseli vain kauniita välkkyviä valoja ja ihmetteli miksi Juno yritti metsästää näitä kimaltavia valoja .

Levoton... Niinhän minä äsken kirjoitin. Menimme ajoissa eilen illalla nukkumaan. En ollut vielä nukkunut yhtään, kun heräsin Dinjon kynsien raapimisääneen. Valot äkkiä päälle ja niin... 21. kouristuskohtaus oli todellinen. Täydestä unesta, oikealla kyljellään maaten, jalkojaan kouristellen, niska jäykkänä, lasittunut katse silmissään, poissa meidän luotamme, poissa tästä maailmasta, hieman tuli pissaakin alle ja suupielissä valtavat vaahtokasat. Minä siinä vieressä, koko ajan silitellen ja rauhoitellen. Kohtaus kesti n. yhden minuutin... Minusta se tuntuu aina paljon pidemmältä. Tajuihinsa Dinjo tuli nopeammin kuin aiemmin ja Kepo sitten käytti sen ulkona haistamassa happea. Oli käynyt myös pissalla. Kun Dinjo tuli sisään, ei olisi uskonut, että koira oli juuri äsken kouristellut. Se kiipesi sänkyymme ja annoimme sen nukahtaa meidän väliin. Kauaa ei kuitenkaan siinä malttanut nukkua ja siirtyi lähemmäs isäänsä, Junoa. Olisiko levottomuuteni johtunut tästä?

Mielestämme kohtaus oli lievempi ja palautuminen kohtauksesta oli nopeampi. Mietimme, olisiko jo mahdollista, että Barbivetin lisäys olisi vaikuttanut tähän tilanteeseen. Dinjon lääkitys on se puolitoista tablettia aamuin illoin. Aamuisin Dinjo saa vielä kaliumbromidia 3,5 ml. Maaliskuussa menemme sitten verikokeisiin ja näemme fenobarbitaalipitoisuuden määrän. Pidämme peukkuja ja toivomme, että lääke auttaisi.

Niin... kaikesta huolimatta:

TOIVOTAMME HYVÄÄ TÄTÄ VUOTTA 2010 KAIKILLE!