Tuntuu ihan siltä, että se mitä jossain vaiheessa saa koiralle opetettua, niin siltä koiralta se on kadonnut jonnekin kirsun ja tuoksujen joukkoon. Tänään koirakoulussa oli hetkittäistä aktiviteettia tuolla Dinjon aivolohkoissa, mutta suurimmaksi osaksi opiskelu meni maan nuuskuttamiseksi. Taitaa meidän koulun tyttökoirilla alkaa juoksuaika ; )

Saimme myös pienimuotoiset näyttelytreenit, jossa Alma-pennulle ja hänen emännälleen kerrottiin näyttelyn kulusta ja kuinka koiraa esitetään. Hienosti Alma osaa seisoa, mutta kun tuomari tutkii Almaa niin virtaa tällä pikkuneidillä riittää... Taitaa olla ikiliikkujan sukua ; ) Ihana tapaus!

Eiliset ravit: Ystäväni hevonen tuli lähdössään viidenneksi! Hienoa, onnittelut hyvästä tuloksesta näin tämän bloginkin kautta!

Iltasella piti ottaa muutama kuva koirista, olivat aika syötävän suloisia ; )

Vasemmalla isä Juno ja oikealla poikansa Dinjo... "Onpas rankkaa käydä tuolla koirakoulussa...Hoh hoijaa..."

"Leikkisin tuon pallon kanssa, mutta ei nyt kyllä jaksa...Väsyttää...", sanoo Dinjo...

Kyllä saa koirat nuutuneiksi ihan pienellä aktivoinnilla...

Siellä lääkärissä sitten tulikin sapiskaa... Painoa liikaa, pitää pudottaa! Kolestrolit kohollaan... huhtikuussa uudet verikokeet ja jos ei ole arvot laskeneet, niin pitää kuulemma aloittaa lääkitys...Hmnn... Niin ja tietysti verenpaineet...kohollaan. Lisätään lääkitystä ja otetaan seuranta muutaman kuukauden kuluttua. Maanantaina on röntgen, katsotaan erästä pattia, mikä lie... Siitä pitää sitten soittaa lääkärille. Summa summarum; ei ihan terve, mutta ei ehkä vielä eläkkeelle pääse...Heh heh. Vielä naurattaa, mutta katsotaan kun röntgenlääkäri on katsonut kuvat...

Tämä on sitä elämää...