Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... kuuluu sananlasku : )

Minunhan piti aikoja sitten kirjoittaa tuosta upeasta päivästä, jonka sain kokea Vermon raviradalla.

Jo perjantaina pakkailin vaatteita siihen malliin, että voin jäädä Reijalle yöksi, jos se hänelle sopisi. Lauantaiaamu valkeni tosi kauniina ja lupaavana. Kello 8:n suuntasin auton keulan kohti Reijan tallia. Minulle oli annettu tehtävä: pääsisin "tallitytön" rooliin raveihin. Yes...hienoa!

Tallilla sitten pääsin heti töihin, harjasin Tuiskiksen harjaa ja häntää. Tein onnenletin, joka ei kuitenkaan tällä kertaa auttanut. Hieno se kuitenkin oli vaikka ihan ekaa kertaa sellaisen tein. Reija kertoi minulle päivän ohjelmaa ja siirsimme Tuiskiksen autoon. Matka sujui hyvin ja maisemat senkuin vilistivät ohitsemme. Hyvissä ajoin Reija parkkeerasi hevosauton katoksen eteen ja me tietysti heti säntäsimme sinne "huoneeseen missä kuninkaatkin käyvät yksin"... Joimme kahvit ja söimme voileivät. Kiertelimme markkina-aluetta ja teimme pikku shoppailuja.

Vihdoin viimein Reija ryhtyi valjastamaan hevosta. Minä en siihen hommaan uskaltanut sekaantua, olisi ollut kaikki ravivermeet varmaan ihan sekaisin. En ole näitä ravivaljastuksia koskaan tehnyt, joten tyynenä ja kuitenkin valmiina auttamaan seurailin vierestä.

Siinä ovat kuin kaksi marjaa, vasemmalla B. Vilunki ja oikealla Tuiskis. Takajalkojen suojat paikoilleen ja pian odotellaan kuskia, joka sitten vei Tuiskiksen lämmitykseen.

Minun suuri roolini oli taluttaa hevosta aina kuskin vaihtuessa. Olinpas ylpeä tuosta vaatimattomasta roolistani : )

Tässä seuraavassa kuvassa komeilee tosi komea siitosori... Tuiskis...

Niin ihanan rauhallinen ja kuuliainen hevonen. Hieman se oli kärsimättömämpi, jos omistaja ei ollut lähellä, mutta aivan ihana!!!!

Tässä sitten pieni tilanne kuva, tuolla joukossa on Tuiskis...

Hieno ilma ja upea tunnelma kruunasi koko päivän. Tuiskis juoksi hienon ajan 25,5, rahasijoitusta ei nyt tällä kertaa tullut, mutta ei se minua haitannut. Minä puhkuin intoa kuin pieni veturi. Näitä kuuluisia raviohjastajiakin oli paikalla runsain mitoin. Minä melkein suu aukinaisena tuijottelin milloin kehenkin päin. Voih...

Näiden suurten lähtöjen esittelyyn ravihevoset saattoi hieno friisiläishevosten kvartetti...

Upeita ja uljaita ratsuja. Tuollaisen kun saisi ; )

Katsoimme päälähdöt ja starttasimme takaisin kotiin. Saimme vielä siellä tallin pihassa hyvät naurut meikäläisen ansiosta. Minulle oli uskottu kaksi oleellista tehtävää, kun hevonen otetaan autosta. Minun piti avata se takalaita, joka on hevosen peppua vasten ja siirtää sivuun reunalaita, jotta Reija saa hevosen käännettyä ja he pääsevät tulemaan ulos autosta etuperin. Tallin pihalla minä hienosti käänsin sen takalaidan, mut ans olla, sivulaita unohtui. Seisoin kuorma-auton lastaussillan vieressä ja ihmettelin, että miksi Reija ei tuo Tuiskista ulos... Reija kysyi, että unohtuiko jotain?? Heti naksahti päässä, ai niin tuo sivulaita... SORRY! Liikaa liikkuvia osia tuossa hienossa kulkupelissä...

Kyllä siinä sitten jo kotimatkalla päätettiin, että jään yöksi. Nuoriso oli jo tehnyt ruoankin meille, söimme ja sitten Reija lämmitti saunan. Saunottiin ja juotiin viiniä sekä parannettiin muailmaa... Voi, että me naurettiin kaikenlaisia kommelluksia mitä meidän ja muiden ihmisten kanssa oli sattunut. Vatsat kipeinä kömmimme sänkyihimme aamuyöstä. Niin ihanan rentouttavan ja maailman parhaimman päivin sain taas kokea. Kiitos Reijan!!!! Tuntuu, että näiden päivien avulla sitä taas huomaa, miten tätä yhtä ja tärkeää ihmistä todella kaipaa!

Siskoni kysyi tämän viikonlopun jälkeen, että olisiko tuo elämä sitä mitä haluaisin elää? Arvatkaa vastaus....

Reija: Oikein paljon kiitoksia tästä ikimuistoisesta päivästä!!!

PS. Varsakin oli kasvanut aika lailla...