Sieltä se väistämättä tulee, tahdoit tai et... Siis joulu.

Piparit ja kuivat kakut on leivottu. Huomenna leivon lihapiirakan ja korvapuusteja. Arvatkaa vaan tuota kuola määrää, joka siinä pöydän ympärillä pyörii. Tuoksut ovat koirien mielestä varmaan huumaavia, kaikki taikinakipot pitäisi saada heti itselleen. Kaikkea pitäisi saada maistaa, mutta ilman lupaa ei kukaan koirista koske pipareihin tai muihin leivonnaisiin. Voin jättää piparit tuohon pöydän kulmalle jäähtymään, siinä ne ovat vielä aamullakin, vaikka varmaan useampi kieli käy siinä tunnustelemassa hajumaailmaa.

Tänään vein koirat illan suussa ns. peltolenkille. Ai sitä vapaana olon riemua, kun säntäiltiin sänkipeltoa edestakaisin, välillä Dinjo taltutti veteraani Dammya ja välillä isäänsä Junoa. Taas tuo sama vauhdinhurma on henkeäsalpaava näky, kaikki kolme mustaa koiraa kiitävät pitkin huurteen peittämää peltoa. Seassa kulkee jänisten ja hirvien jälkiä, niitä pitää hieman tutkailla ja taas vauhti jatkuu. Melkein voi kuulla koirien ajatukset: "Ihanaa vapautta, ihanaa juoksua, ihanaa leikkiä..."

Tämän päivän tapahtumiin myös kuului äidin kanssa kaupoissa kiertely ja tarpeelliset ostokset on nyt joululle tehty. Vielä sitten ennen aattoa käymme tarkistamassa puuttuuko jotain ja tarvittaessa täydennämme varastoa. Äiti jäi laittamaan joulukoristeita asuntoonsa ja minä sitten kiireesti kotiin, jotta ehtisimme valoisan aikana lenkille.

Meillä on aattona kunnon perhejoulu. Tyttäreni perheineen, poikani ja hänen avopuolisonsa tulevat meille jouluaterialle ja saunomaan. Meillä siis riittää säpinää, kun vielä kolme koiraa mennä vilistävät kaikkien joukossa. On tosi ihanaa saada perhe kerrankin kokoon saman pöydän ääreen.

Hyvää joulun ja pukin odotuspäivää kaikille!