Eläinlääkäreitä mahtuu monenlaisia ja taas uudenlaisia tähän hyvin koulutettuun ammatinharjoittajiin. Paikallisissa eläinlääkäreissä on se hyvä puoli, että he ovat aina jostakin kautta tuttuja ja heidän luokseen on mukava mennä, mutta... Hoidon saanti, sairauden toteaminen... ne ovat usein hankalia, kun ei ole kaikkia sopivia laitteita.

Kävin tänään Dinjon kanssa tässä paikallisella eläinlääkärillä. Vein Dinjon pissanäytteen ja otettiin useita putkia verta ja tutkittiin veriarvoja. Pientä tulehdusta näkyi olevan, ei sokeria, pissi hyvin laihaa, jopa liian laihaa. Horjahteluihin annettin diagnoosiksi epilepsia kohtaukset, okei, en ole lääkäri en osaa sanoa. Helpotus on se, että ei ole sokeritautia, mutta mikä Dinjolla on??? Tämä vaatii siis uuden käynnin ja menemme seuraavaksi Dinjon oman eläinlääkärin vastaanotolle.

Dinjoa kun katsoo huomaa aivan selvästi, että kaikki ei ole kunnossa. Se on jollakin lailla apea, syö kuitenkin hyvin, pissaa ja kakkaa normaalisti. Nyt on alkanut kuulumaan suolistoääniä, joita ei ole ennen kuulunut. Dinjo juo paljon ja pissaa paljon. Se on myöskin hyvin väsynyt. Lihaksisto on jostain syystä hävinnyt, mutta paino on n. 33 kg eli sama mitä on ennenkin ollut. Koiralla tuntuu lonkkaluut sekä selkärangan nikamat tosi selvästi, aika kauhean tuntuiset.

En siis saanut vastausta Dinjon kipeään oloon. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ole tuo sokeritauti, nyt sitten täytyy varailla uutta aikaa ja yrittää selvittää Dinjon huonoa kuntoa.

Ilmoittelen sitten taas milloin suuntaamme eläinlääkäriin. Muutaman päivän ajan voisimme seurailla ja sitten ottaa nuo verikokeiden tulokset matkaan ja pyytää uusia kokeita.

Näillä mennään vähän aikaa.