Maaliskuussa odoteltiin sitten tyttärentyttären rippijuhlia. Jännää, että Minna pääsee jo ripiltä. Lupasin auttaa leipomisessa ja olihan tyttäreni jo saanut muualtakin pyydettyä apuja. Leivoin kaksi pullakranssia ja ässäpipareita, tämä ovat niin taattua kamaa kaikenlaisissa juhlissa. Juhlapäivä oli sunnuntaina 6.3.2016 klo 13. Kävimme kirkossa katsomassa, kun kummisetä, poikani Tomi kävi siunaamassa kummityttönsä Minnan. Siinä herkistyi vanhempikin naishenkilö...

Tässä kakut, jotka oli valmiiksi tilattu ystäviltä tähän juhlaan:

Tässä kolmen polven rippikuvat... Arvatkaa kuka on tuorein?

Smillan kanssa aloitettiin Nose work kurssi 8.3.2016. Alkuun tuntui, että eihän Smilla millään ymmärrä, että mitä siltä haluan, mutta pikkuhiljaa ja kärsivällisesti etenimme kerran viikossa eteenpäin. Ensimmäinen haju, jolla koko kurssi käytiin läpi oli Lipton tee... kuvittelin, että se haju on niin mieto, että koira ei sitä mitenkään ilmaisisi, mutta kyllä vaan ilmaisee. Joka ilta otimme pienet treenit noiden tuoksupurkkien muodossa. Kurssi-iltaisin sitten treenattiin uudella lailla ja sitten taas kotona harjoiteltiin. Hyvin se alkoi sujua. Kurssikertoja oli yhteensä 5 ja kaikki kerrat olimme oppilaana ja aina tuli jotain uutta ja ihmeellistä. Kotona ollessa sitten olemme jatkaneet näitä treenejä, milloin useammin ja milloin harvemmin. Hyvin on opittu asia jäänyt Smillan mieleen. Ilmaisee tosi nätisti ja mielellään hakee tuota toivottua hajua.

11.3.2016 käytimme Smillan Loviisan Lovet klinikalla virallisessa silmätarkastuksessa. Samalla tutkittiin polvet ja kuunneltiin sydän. Kaikki olivat priima kunnossa. Voin kyllä suositella kyseistä klinikkaa, ihanan ystävällisiä ihmisiä ja rauhallinen paikka. Merekin pääsi reissuun mukaan ja siellä he Kepon kanssa autossa odottivat tutkimuksen ajan. Mukava mieli ja hyvä reissu.

Saimme silloin perjantaina kuulla myös ilouutisen. Poikani tyttöystävä odottaa vauvaa ja vauva syntyy syyskuussa. Tämä on Tomin ensimmäisen lapsi ja minulle kolmas lapsenlapsi. Minä en kuitenkaan ole ihan hirmuinen mummo tyyppi, joten jalat maassa odottelen tämän vauvan syntymän ja katsellaan sitten höyrähtääkö mummo vai ei?! Vähän kyllä epäilen, olen niin kaikkien helppojen asioiden perään ja vauvanhoitohan on kuitenkin rankkaa ja vaativaa työtä.

Valokuvaajana tyttäreni Mari Junnola.

Pari viikkoa piti viettää sairaslomaakin. On nuo työt niin vieneet mehut tästä naisesta. Kaikkeni yritän ja olen liian tunnollinen ja se vasta uuvuttaa. Myös yöunet ovat jääneet tosi huonoiksi, herään yöllä klo 2 - 3 ja sitten alan miettimään työasioita. Eihän kahden viikon sairasloma paljon auttanut ja sama kierre jatkuu edelleen...

26.3.2016 suunnattiin Lappenrannan näyttelyyn Smillan kanssa. Kyytinaisena ja valokuvaajana toimi tällä kertaa tyttäreni Mari. Näyttely oli Avia Sport Areenalla Imatralla. Oli kiva päivä. Smillan tulos NUO ERI 3 ja SA. Paras narttu kehässä kävimme pyörähtämässä ja sieltä ei sitten tulosta enää tullut. Arvostelun voit lukea tuosta oikealta; Smillan arvostelut. Pääsimme myös esittämään kasvattajaryhmän ja siitä tulokseksi KAS 1 ja KP, jee!!!! Onnittelut Kathrinalle Steinroller kenneliin!

 

 

 

Tiistaina 29.3. oli Dinjon synttärit. Se olisi täyttänyt 10 vuotta. Niin valtava ikävä on tuota ihanaa mustuaista. Toivon ja tiedän, että ikävä jossakin vaiheessa helpottaa, mutta aina sillä on paikka sydämessäni. Tuntuu siltä, että Dinjo oli meille jotenkin tärkeämpi kuin muut, koska tuo epilepsia raastoi meitä kaikkia...

 

 

 

 

Omaa terveyttä tuli huollettua monin eri tavoin, työterveyden kautta, psykologin, hierojan, fysioterapeutin, gynekologin sekä silmälääkärin  kanssa. Työpaikalle sain sähköisen pöydän, joten voin osan aikaa päivästä tehdä seisomatyötä. Se kyllä sopii vartalolleni hyvin, ei ole ollut hartiat niin kipeänä kuin ennen. Pienestä saadaan ihmisen työoloja paremmaksi. Vielä kun saisi sopivat silmälasit niin jotenkin pärjäisi. Tuo päänhuolto on vaan niin vaikeaa, olen laiminlyönyt tapaamiset ja siitä näkyy nyt merkintä terveyslausunnossa. Tarttis tehdä jotain... vaan ei jaksa...