Tuntuu kuin syksy olisi jo nyt saavuttanut meidät. Nuo tylsät, kylmät vesisateet kastelevat meidät ja koirat. Juno ja Dinjo jopa jarruttavat ovella jos vettä sataa..."Onko pakko mennä, jos ei haluu?"

Tällä hetkellä elän päivän kerrallaan. Äitini, kohta 85 vuotias, on sairaalassa... ollut jo kohta puolitoista viikkoa. Hän ei jaksa syödä, on hyvin hyvin väsynyt... Liikkuminen on hankalaa, hän valvoo yöt ja väsyy päivisin. Ei jaksa istua kauan sängyn laidalla... Niin tuo rakas ihminen tuntuu kuihtuvan päivä päivältä Itku. Haluaisin pitää hänet aina lähellämme, mutta kukaanhan ei ole vielä saavuttanut ikuista elämää...

Lopetin opiskelut, joudun myymään hevosen, olisko kiinnostunutta ostajaehdokasta? Elämä mättää... Pahasti!

Olemme menossa lauantaina Kouvolan koiranäyttelyyn. Hovawartteja on ilmoitettu kaikkiaan 12. Kehä alkaa n. klo 11.00. Arvatkaa innostaako tässä tilanteessa? Nyt ei innosta mikään...

Parempaa huomista toivoen...