Eipä ole juuri kirjoituksia näkynyt, kun tuntuu että tuon puhelimen kanssa kaikki on helppoa ja nopeaa. Kuvat siirtyvät yhdellä painannuksella ja tekstiä saa syötettyä aika nopeaan tahtiin.

Meillä vuosi on lähtenyt käyntiin tasaisesti, eipä juuri kummempia ole tapahtunut. Voisi sanoa, että elämä on ollut hyvin rauhallista, kun tämä tauti jyllää ympäri maailmaa. Meillä koirat ovat pysyneet kunnossa. Lenkkeilyä tehdään päivittäin. Amos treenailee tokoa aina silloin, kun minä vaan jaksan. Olemme edelleen toko-ryhmässä, mutta nyt sekin on ollut tauolla tämän koko tammikuun. Katsotaan jatkuuko jo helmikuussa.

Eilen elämäämme astui uusi tuttavauus, 11 vuotias puoliveri ruuna Freddie. Freddie on minulla vuoden ylläpidossa. Nyt se viettää toipilas lomaa useamman kuukauden. Kun se taas on ratsastus kunnossa, niin saan kiivetä selkään ja aloittaa ratsastuksen. Vuoden päästä se mahdollisesti palaa takaisin omistajalleen, jos sopimusta ei jatketa. Mutta nyt nautin täysin siemauksin tätä hevoselämän ihanuutta.

Koiranäyttelyitä kaipaamme aika lailla, koska Amokselle pitäisi saada sertejä, jos niitä edes koskaan saamme. Syksyllä on tarkoitus viedä Amos luonnetestiin ja sinne toivottavasti saamme myös muita omia kasvatteja.

Olen nyt tehnyt etätöitä niin paljon kuin mahdollista. Ehkä kerran viikossa olen toimistolla ja silloin saan tulostettavat paperiasiat hoidettua. Kotona ei paljon tulostella.

Ihanat lumiset maisemat ovat kaunistaneet luontoa ja nytkin sataa suuria hiutaleita hiljalleen. Minä ja koirat nautimme luonnosta, sen hiljaisuudesta aamuisin ja iltaisin. Metsä rauhoittaa mieltä kummasti ja nyt varmaan myös hevosen läsnäolo tallissa sekä ja tallialueella. Hevonen ei valitettavasti asu meidän talon pihalla vaan tallimatkaan on varattava useampi minuutti, jotta pääsen kohteeseen. Nyt vaan tuntuu, että silläkään ei ole väliä!

Mukavaa tätä vuotta kaikille!