Kuinka elämä voikaan olla julmaa...

Ystäväni hevonen sairastui tänään ja hän soitti avopuolisolleni (nämä kuorma-autokortilliset ihmiset ovat aika vähissä) ja pyysi avopuolisoani kuljettajaksi. Pitäisi saada erittäin sairas hevonen klinikalle Hyvinkäälle. Kiireesti keula kohti eläinsairaalaa. Sairaalassa todettiin vain, että hevonen voitaisiin leikata, mutta sen loppuelämään sisältyisi aina tuskia... Joten Tarmo the täykkäri (melkein 7 vuotias) pääsi iki-vihreille laitumille muiden enkelihevosten laumaan... Nyt sen on hyvä olla.

 

Palava kynttilä

 

En oikein löydä sanoja joilla voisin lohduttaa nuorta hevosenomistajaa, joka jaksoi hoitaa ja helliä omaa hevostaan. Nyt hänen maailmassaan on varmaan suuri tyhjiö ennenkuin rakkaat muistot kantavat hennosti häntä eteenpäin kohti uutta päivää.

Lämmin halaus ystävälleni! Toivotan hänelle voimia jaksaa eteenpäin!