Ollaanpas sitä nyt vietetty neljä vapaapäivää ja tämä on tullut enemmän kuin tarpeeseen Päättämätön.

Minulla on aina vaikeaa aikaa syksyt ja keväät, mieli tuntuu painuvan jonnekin alamaihin eikä oikein millään tahdo löytyä mitään ilon aiheita. Siinä vaan laput silmillä mennä porskuttaa eteenpäin. Näkemättä, kuulematta mitään...

Mietin onko kukaan muu jäänyt tähän kirjoittamisloukkuun? Minulla on mielessä yksi ja tuhat asiaa joista aina haluan kirjoittaa, mutta sitten kun istuu tähän koneelle niin tajuaa, että mistäs sitä nyt kirjoittaisi. Kuitenkin aina haluan jotakin kirjoittaa, ainakin kuulumisemme.

Juno on ollut normaali itsensä, mitä nyt takapää on hieman horjahtelevampi kuin aikaisemmin. Koira kuitenkin pissaa normaalisti, nostaen toisen takajalan ilmaan. Jos tuo selkä olisi huonommassa kunnossa niin silloin ei enää takajalka nouse ja pissitään niinkuin tytöt Pusu. Iloisen ja terhakkaan oloinen koiruli tuo Juno... Kohta kymmenen wee...

Vapaapäivät sujuivat mukavasti laiskottelun parissa. Kepo lähti torstaina Vantaalle ja sitten perjantaina hän nousi Rovaniemelle suuntaavaan lentokoneeseen. Paluu arkeen ja meidän luokse tapahtuu tänä iltana. Saas nähdä onko reissussa rähjääntynyt mies?! Minä olen tehnyt kaikenlaista pientä puuhaa: tiskannut, tehnyt ruokaa, siivoskellut, pessyt pyykkiä, lenkittänyt koiria, pilkkonut puita, lämmittänyt hieman takkaa ym. Eli kaikenlaista touhua.

Autokin on nyt huollettu ja katsastettu. Kiitos, poikani! Onneksi on tuollainen poika, koska taas oli äiti pulassa kotonaan. Torstain ja perjantain välisenä yönä kovan tuulen aiheuttamana oli pihan reunalla ollut kelomänty katkennut ja se uhkasi kaatua autojen päälle. Enhän minä osannut mitään tehdä, mutta poikani hoiti homman ja sai puun kaadettua eikä enää tarvinnut varoa autojen lommoontumista. Kiitos siitäkin! Nauru

Eilen oli tarkoitus lähteä Meren kanssa match showhun, mutta ei vaan viitsinyt. Laiska mikä laiska! Kaikenlaisia uusia asioita olen Merelle opettanut tuolla pihalla vailla häiriötekijöitä, mutta nyt pitäisi ottaa mukaan häiriöt. Saas nähdä milloin innostun lähtemään koulutusiltoihin mukaan?! Aina välillä on hurja innostus, mutta sitten se vaan lopahtaa, mutta odotellaan kunhan mieliala hieman paranee... Ehkä sitten? No, tämähän kuulostaa ihan jokakeväiseltä koirankakka keskustelulta... Joka kevät palaan tähän samaan asiaan ja etsin sitä inspiraatiota sekä innostusta... Heh... Silmänisku 

Dinjolla on nyt kaulassaan minun magneettikoru... Luin esitteestä, että sillä olisi vaikutus epileptisiin kohtauksiin... Katsotaan, kohtauksiahan ei ole ollut pitkään aikaan "koputtaa maalaamatonta puuta" ja toivon, että niitä tulisi vaan harvoin jos ollenkaan. Itse huomasin sen, että kun olen ilman magneettikorua, niin minulla on aikamoiset säryt päässä ja yläkropassa, siis minä uskon magneetin voimaa. Eiväthän siihen kaikki usko, mutta ei tarvitsekkaan uskoa. Testaillaan ja kerrotaan tuloksia jatkossa. Dinjollakin on muuten synttärit ensi viikolla Kieli ulkona...

Nyt täytyy kai poistua kahvinkeittoon, kahvihammasta kolottaa siihen malliin. Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!