Viime yönä / iltana klo 23.43 heräsimme nuoren koiramme Dinjon kouristelun aiheuttamiin ääniin.  Nyt iski uusi kohtaus kuin salama kirkkaalta taivaalta. Koira oli täydessä unessa ja alkoi kramppaamaan. Silmät lasittuneina Dinjo sätkyi lattialla, minä seurasin vieressä ja yritin olla rauhallinen. Minä rauhallinen... ei sinne päinkään. Pelottavaa katsoa kun mitään ei voi tehdä.

Kouristus oli täsmälleen samanpituinen sekä samanlainen kuin aiempi kohtaus 31.12.2007. Tämän kiduttavan hetken mentyä suljimme diagnooseista pois myrkytyksen, eihän Dinjo ollut eilen syönyt mitään sopimatonta. Tämä kohtaus tuli taas keskellä unta...

Oma tuska ja huoli koiran puolesta valtava. Soitin eläinlääkärille ja sovimme, että me kotona seuraamme tilannetta ja ensi kuussa samalla kun menemme otattamaan viralliset lonkkakuvat otetaan selästä röntgenkuvat (nähdään selän tilanne). Sekä mahdolliset verikokeet, jotta pääsisimme jonkinlaiseen selvyyteen kouristuskohtausten aiheuttajasta.

Kyllä on patittaa ja vahvasti. Nämä palveluskoira jutut taitavat kohta kokonaan jäädä, kun en tiedä kuinka tällaisen sairauden kanssa voi harrastaa. Jos Dinjolla todetaan epilepsia ja se saa lääkkeet siihen, niin onko enää mahdollista päästä edes näyttelyyn? Ajatukset vellovat päässä ja patoutunut tuska odottaa tietä ulos...