Nyt on kai oikea aika muuttaa blogin nimeä vaikka muutos ei aiheuta mitään uutta. Edelleen tavoitteena on säilyttää perheessä mustia hovawartteja, koska olen jo maailmalta kuullut, että minun tavaramerkkinä on musta hovawart.

Olen siis käynyt kasvattajakurssin vuonna 2011. Samana vuonna hain Suomen Hovawart ry:ltä puoltoa omaan hovawart kasvatustoimintaan. Puolto tuli ja samana vuonna hain kennelnimen, Umahoff's. Rotuna hovawart tuli minulle tutuksi vuonna 1995, kun ensimmäinen musta hovawart uros Happylandian Diesel eli "Dammy" astui elämääni. Näin hoffi valloitti sydämeni. Vuonna 1998 tapasin nykyisen "Kepon", hänen kanssaan innostuimme näyttelyistä ja rodun monipuolisesta harrastus mahdollisuudesta sekä mielessä kajasti uusi hoffi. Vuonna 2001 elämäämme saapui toinen musta hovawart uros Hoffilove's Juno. Tämän parin kanssa kiersimme näyttelyissä ja kokeissa. Junon kanssa palveluskoirakokeet jäivät vajaaksi, koska koiran motivaatiot kilpailuihin ja tottelevaisuuteen olivat lähes olemattomat.

Dammy astui kaksi narttua, mutta kumpikaan nartuista ei jäänyt kantavaksi, joten päätimme tutkituttaa Dammyn. Karu totuus paljastui kokeissa. Dammylla ei ollut eläviä siittiöitä ja siksi emme saaneet sille jälkeläisiä.

Juno astui yhden nartun v. 2006, joka sai kymmenen pentua. Olimme jo päättäneet, että emme vielä ota kolmatta koiraa, mutta kohtalo... se päätti toisin. Hetken aikaa laumassa oli kolme mustaa uros hoffia ja maailma oli joka tapauksessa seesteinen. Lauman järjestys oli selvä ja pahempia tappeluita ei koskaan tullut.

Junon ja Amandan pentueeseen syntyi yksi ainoa musta uros... Sehän oli sitten varattu meille, Caressan Destino eli "Dinjo" muutti meille. Dinjo oli kovan onnen koira. Emä hyppäsi portin yli sen päälle pennun ollessa neljä viikkoinen. Pentu loukkaantui ja kaksi selkänikamaa murtui, Ne paranivat, mutta vuoden ikäisenä Dinjolla todettiin epilepsia ja sille aloitettiin lääkitys.Suuri määrä kouristuskohtauksia seurasi Dinjon elämää ja vuonna 2015 elokuussa kohtaukset uuvuttivat Dinjon ja oli aika laskea se Junon & Dammyn seuraksi sateenkaarisillan toiselle puolelle.

Ihanien mustien urosten valloittaessa meidät aivan kokonaan, alkoi ajatus omasta nartusta siintää. Kun Steinroller kenneliin syntyi 27.7.2014 kahdeksan x-pentua niin neuvottelut mustasta nartusta alkoivat. Voimme kiittää onneamme, että emän omistaja valitsi blondi nartun ja niin meille tarjottiin mahdollisuus tähän ihastuttavaan, kilttiin Steinroller Xmilla-narttuun eli tuttavallisemmin Smilla.

Tästä se alkoi...

Smilla täyttää 27.7.2017 kolme vuotta. Kaikenlaisia asioita on valmisteltu ihan tähän yhteen ja suureen tavoitteeseen... Teettää Smillalla pentue. Vielä emme ole urosta löytäneet, mutta etsintä jatkuu ja hyvää tukea saan Suomen Hovawart ry:n jalostustoimikunnalta. Kiitos heille!

Smilla on lonkkakuvattu tuloksella B/B, kyynärnivelet 0/0, silmät terveet, polvilumpioluksaatio 0/0, sydänkuuntelu = ei sivuääniä, kilpisrauhastestattu ja tällä hetkellä terve sekä DM N/N (ei kantaja). Kaikki kolme sertiä on kerätty. Luonnetesti suoritettu hyväksytysti
123 p ja laukauskokematon ++. Eli kaikki näyttää nyt hyvältä ja astutuslupa on myönnetty.

Haminan näyttelyssä vuonna 2016, kuvaajana Anne Honkanen

Haminassa toukokuussa 2016, kuvaajana Anne Honkanen

Kouvolan näyttely elokuussa 2016, kuvaajana Tuula Sorakari

Nyt odotellaan ja katsellaan milloin juoksut alkavat ja milloin on ensimmäinen yritys saada Smilla kantavaksi.

Talvella joskus v. 2015

Mökillä tänä vuonna heinäkuussa 2017, tuo katse...

Voi sanoa, että nyt jännittää.