Sananmukaisesti tämä paikka on minulle tuo ihan "vuodatus"... Pitkään aikaan ei ole ollut mitään hyvää kerrottavaa. Tuskin nämäkään uutiset ovat mitään helpottavia, päin vastoin. Löytyy niistä kuitenkin jotain hyvääkin, mutta...

Aloitetaan Junosta. Olen hoitanut koiraa niin hyvin kuin vain voin, mutta ontuminen on jatkunut. Koira ulkoilutetaan hihnassa minimilenkeillä, vaan siksi että saisi nuo ulkojutut hoidettua. Sidettä pidetään edelleen ja lepoa jatketaan. Perjantaina 5.6.  menin klo 11.30 eläinlääkäriin ja silloin oli tarkoitus tutkia tuo Junon suu ihan tarkasti. Eläinlääkäri oli myöhässä... pääsimme vastaanotolle klo 11.50. Sitten vaan Juno unten maille, jotta tutkimus voitaisiin suorittaa. Odotin, odotin, odotin... klo 15.15 näin seuraavan kerran Junon eläinlääkärin, joka ilmoitti, että voisin mennä hänen kanssaan keskustelemaan. Kauhistuin kuullessani mitä Junolle oli tehty... 5 hammasta poistettiin Otsan rypistys... Yksi hammas oli jopa niin pahoin mustunut, että leukaluukin oli jo osittain tulehtunut... Nyt on siis näyttelykielto tuon nukutuksen vuoksi, mutta muuten saamme osallistua näyttelyihin (hampaiden poistosta menee Kennelliittoon lausunto), jos vaan koiramme ontuminen helpottaisi... Eli emme pääse Kotkan näyttelyyn... Voihan kurjuuksien kurjuus!!!! Tämä viimeisin eläinlääkäri reissu tuli maksamaan 649 euroa... edellinen maksoi 380 euroa... Ja kahden viikon päästä on mentävä jälkitarkastukseen. Voiko nyt enää mitään toivoa, muuta kuin lottovoittoa (enhän minä edes lottoa...). Voi p.a.s.k.a!

Kaikki jotka osaavat tämän lyhyenkin matikan, tietävät että minä en tästä tilanteesta selviä. Kahden koiran lääkitykset ja hevonen täysylläpidossa... Kuinka edes ajattelin, että pärjäisin?! Mikähän olisi viisas ratkaisu tässä vaiheessa??? Kaikenlaista pyörii mielessä, mutta mikä olisi oikein, sen kun tietäisi...

Dinjo on "onneksi" voinut hyvin sekä hevonen... (koputan maalaamatonta puuta). Dinjo on jotenkin viisastunut... liekö koira saavuttanut aikuisiän kynnyksen vai mikä sillä on?! Allu the Horse on taas jotenkin muuttunut... Se säikkyy tosi pieniä asioita, silmät ovat lautasena ja sieraimet pullistuvat valtaviksi. En tiedä mikä sillä on? Liikunta on samanlaista, nyt vaan olemme saaneet Allun laitumelle, ehkä sieltä saa kunnon herkkyysolon ja hevonen on into piukeena, tiedä häntä? Silmänisku

Opiskeluissa on vielä pari tehtävää. Toinen pitää palauttaa 11.6. mennessä ja toinen "suuri tehtävä", pitää palauttaa elokuussa, kun opiskelut taas jatkuvat. Kaksi viimeistä saatua tehtävää toivat arvosanoiksi 5 (arvosteluasteikko on 1-5).

Äitikin joutui sairaalaan. Sydämessä oli rytmihäiriö, joka onneksi saatiin korjattua. Nyt sydän vaan haluaa sykkiä liian nopeasti ja siksi äiti on vielä tarkkailussa. Toivon, että hän pääsee pian kotiin ja jaksaa olla kanssamme vielä pitkän aikaa.

Hoffipalstoilta olen lukenut ikäviä uutisia. Tuttuja iäkkäitä hoffivanhuksia on siirtynyt sateenkaarisillan toiselle puolelle. Yhden tutun koira on vakavasti sairastunut... Tosi haikeita uutisia Itku... Jääkää hyvästi: Atom ja Kossu... Osanottoni omistajille!!! Onneksi muistot kultaavat matkatessamme eteenpäin.