Aika kuluu ja kello käy...

On ollut tosi hiljaista täällä. Junon lähtö otti todella koville, en olisi uskonut. Kaipaan sitä musta turkkia vaikka kotona kaksi karvakorvaa seuraa jatkuvasti varjona minun tai isännän askelia. Koiratouhut ovat jäissä. Näyttelyt Meren kanssa eivät kiinnosta, kilpailut Meren kanssa...EVVK, koska oma jännitykseni aiheuttaa harmaita hiuksia niin minulle kuin koiralleni. Dinjon kanssa ei voi ajatella mitään näyttelyitä yms. koska rankka lääkitys tulkitaan dopingina. Isäntä välillä kertoo, että pitäisikö hankkia uusi koiruus, mutta nyt alkaa tuntua että onko enää aiheellista hankkia uutta koiraa...

Dinjon vointi on ollut kohtalaisen hyvä. Kohtauksia ei ole ollut kuin n. puolentoista kuukauden välein. Veriarvoja on seurattu n. kolmen kuukauden välein ja arvot ovat pysyneet raja-arvojen puitteissa. Dinjo on voinut suhteellisen hyvin. Välillä huomaa ja luulee huomaavansa sen kaipaavan Junoa, isäänsä. Junon peti on tyhjänä ja välillä Dinjo valtaa pedin ja me luulemme, että Juno nukkuu omalla paikallaan... Ikävä on ja pysyy, toistaiseksi.

Meillehän hankittiin uusi perheenjäsen n. kuukausi sitten. Ostin hevosen... Nyt olemme jonkin aikaa tutustuneet toisiimme ja näyttää todella siltä, että alku on todella hankalaa. Ei sitten millään meinaa yhteistyö sujua. On hetkiä, että kaikki näyttää hyvältä, mutta taas törmään seinään ja etsin ratkaisuja yhteiseloon. Katsotaan nyt ja harjoitellaan lisää. Tallipaikka jonne hevoseni vein on maailman parhain. Omistajapariskunta on nuori ja innokas. Siellä sielu lepää, kun saa puuhastella hevosten kanssa.

On muitakin muutoksia eli vaihdoin auton, nyt minulla on "uusi" volkkari. Nyt voin taas ajella monta kilometriä ja nauttia uudemman auton tuomista mukavuuksista.

Töissä ahdistaa, siellä on niin kiireistä. Loma on tulossa, mutta monen monta asiaa pitäisi saada tehtyä ennen lomaa. Töiden priorisointi alkaa olla tosi tärkeä juttu, aikaa on vain viikko. Kiitosta olen esimieheltäni saanut runsaasti ja olen mielelläni paiskinut töitä koska tiedän mitä teen. Tavallaan työt ovat helppoja, mutta vastuuta näistä töistä löytyy paljonkin.

Tänään pääsin maastolenkille pollen kanssa ja se lenkki oli tosi mukava koska mukana oli hyvää seuraa. Tallinpitäjä oli oman hevosensa kanssa matkassa mukana. Saimme puolitoista tuntia kulumaan mukavalla reissulla. Kiitos Piia.

Toivoisin että tämä kirjoittaminen jatkuisi, mutta jotenkin uhkaavasti näyttää tuo facebook vievän useammankin ihmisen syvälle naamakirjan syvyyksiin. Sinnehän on helppo kommentoida lyhyesti ja ytimekkääsi. Asioista voi "tykätä" ja se riittää kommentoinniksi tai "et tykkää". Hymynaamaa, sydäntä, peukutusta sitä on naamakirja pullollaan. Helppoa ja nopeaa, sitähän se on. Olisipa itse aikanaan keksinyt facebookin niin olisi maailma paljon helpompi paikka elää ainakin taloudellisesti.

Hauskaa viikonloppua ja onnea kaikille vastavalmistuneille!