Kyllä saa koirat nostella tassujaan tuolla pakkasen hyydyttämällä lumella. Mitä kauemmin joutuu koira seisomaan paikallaan, sitä joutuisampaa on tassujen liikuttelu.

Mietin usein, että miksiköhän nämä kolme mustaa karvaturria eivät käy asialla yhtä aikaa. Eikös se olisi kaikkien edun mukaista jos pysähdytään yhden kerran isolle asialle koko porukka ja sitten näille pienemmille viestipisteillä vain muutaman kerran, mutta ei... Ensin käy yksi pissille, sitten toinen jää lukemaan aamun viestiä, kolmas jo etsii isommalle asialle paikkaa, muut odottavat, tassut heilumaan, jotta anturat eivät jäädy ... Matka jatkuu, toinen pysähtyy nuuskimaan, ensimmäinen jää isolle asialle, kolmas haluaa jo jatkaa matkaa... Nyt ensimmäinen löytää mielenkiintoisen uutisen hangesta, toinen tunkee kirsun saman tuoksun sekaan ja kolmaskin haluaa hajuosingoille. Nyt sitten on kolme hihnaa solmussa ja emäntä solmun seassa. Alkaa operaatio hihnojen selvittely ja eikös joku porukasta päätä, että nyt muuten jatketaan matkaa... Käsky: odota... Sitten ihmetellään, mitä pitää odottaa, eihän täällä muita ole???

Kärsivällisyys on koetuksella, kun ulkoilua täytyy rajata. Koirat varmaan viihtyisivät pitempään, mutta emännän tai isännän nenä ilmoittaa, että sisälle on päästävä, tännehän jäätyy.

On hauska seurata ihmisten ja koirien elämää. Emme me koskaan jaksa olla tyytyväisiä, on liian kylmä,liian kuuma, märkää, tuiskuttaa, tuulee, räntää sataa, lunta sataa jne. Itse aina naureskelee itselleen, kun huomaa valittaneensa ääneen, kuinka kurja ilma taas on...

Tätähän tämä arkinen elämä täällä pohjoismaissa on... Talvella lunta ja pakkasta ja kesällä hellettä. Mitähän lupaa ennustajat ensi kesän sateista ja lämpötiloista.

Olisinpa ennustaja : )