Nopeasti vierähti viikonloppu. Eilen illalla kävin kapakassa tyttäreni kanssa, huomaan että ei se vanha enää jaksa. Kotiin tulin vasta klo 3.30, mutta olo on tosi väsynyt ja hieman flunssainenkin. Ei ollut krapulaa, en juonut kuitenkaan niin paljon. Muuten vaan totesin että nämä kapakkaviikonloput minulle sovi.

Koirat ovat saaneet suurta huomiota tänään sunnuntaina. Iltapäivällä kävin Junon kanssa treenamassa tottista. Kontaktin ja koiran miellyttämisen halun puutteet aiheuttavat päänvaivaa. Välillä Junolla on oikein hyvä kontakti ja sitten ykskaks joku viesti tavoittaa kirsun ja sitten ollaan ihan toisessa maailmassa. Paikallamakuu, häiriönalaisena, upea täyden kympin suoritus. Häiriönä läheisellä tiellä kulkenut koira taluttajan kanssa sekä poikani kovaääninen moottoripyörä, joka kävi kentän laidalla pyörähtämässä, nämä eivät lainkaan haitanneet Junoa. Luoksetulot, kaksi kappaletta, nekin ihan kiitettäviä, jopa sivulle siirtymisen kanssa. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno, ihan kuin koira ei olisi erottanut käskyjä: maahan - istu. Hitaasti teki pyydetyt liikkeet. Sitten vielä kiisteltiin ja leikittiin patukan kanssa. Se oli jopa Junosta hauskaa.

Kotiin päästyämme otin pihalle Dinjon. Sen kanssa pienet seuraamiskaaviot. Kontakti on ihan hieno, mutta kulkee vierellä sivuttain ja liian kaukana. Paikallamakuu, alkaa pikkuhiljaa luottamaan, että emäntä ei heti karkaa kun astuu askeleen kauemmas. Luoksetulo hieno, suoraan eteen. Sitten vielä leikittiin ja nautittiin pienestä kahdenkeskisestä hetkestä.

Illan suulla lähdimme sitten vielä jälkimetsään. Minä tein jäljen Dinjolle (kuusi keppiä) n. 200 metriä ja isäntä teki Junolle jäljen (myös kuusi keppiä), pituus n. 400 metriä. Jäljet vanhenivat n. puoli tuntia ja ensin ajettiin Dinjon jälki. Olimme tosi iloisesti yllättyneitä Dinjon suoritukseen, ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen pidempi jälki jonne oli laitettu keppejä täysi määrä. Koira teki töitä nenällään koko ajan, ilmaisi kepit ottamalla ne suuhunsa. Yksi 90  kulma, meni sekin täydellisesti. Hienoa : )

Junon jälki: Nyt näki että koiraa ei innostanut. Janatyöskentely oli täysin puuttellista. Koira haahuili ympäriinsä, mutta kun jälki janan loppupäästä vihdoin löytyi, niin hyvin kuitenkin Juno lähti jäljelle. Keppien ilmaisu oli puutteellista, kaikkea muuta nuuskuttelua esiintyi ja edelleen sitä haahuilua. Jäljellä kulkeminen oli osittain ilmavainun varassa, joka selvästi häiritsi itse suoritusta. Ei ollenkaan hyvä jäljestys. Palkkapurkki veti niin hyvin, että kuudes keppi mentiin vauhdilla yli... Ilma oli hyvä, tyyntä, viileähköä, eikä marjastajia tai eläimiä näkynyt jälkien lomassa. Tietää sitä että otamme hieman takapakkia Junolle ja Dinjolle teemme vastaavan jäljen, jotta koiran varmuus lisääntyy.

Jälkien vanhetessa nautiskelimme Kepon kanssa kahvit luonnonhelmassa ja samalla sain poimittua n. litran puolukoitakin. Oli siis ihan kiva viikonloppu, mitä nyt pentuasia edelleen mietityttää...

Hyvää alkavaa viikkoa niille jotka jaksavat vierailla blogissani!