Tätäkö tämä ulkoilu nyt on? Aamulla on noustava aikaisin, että ehtii töihin. Aamulenkki koirien kanssa tehdään otsalampun valossa, kun on niin hurrjan pimeää. Tänä aamuna pieni kuun pilkistys toi lenkille hieman valoa. Kaukaa katsottuna meidän aamulenkkimme on varmaan aika hauskan näköistä. Otsalamppu heiluu sinne tänne ja koirien sekä emännän heijastinliivit välkkyvät kirkkaan lampun loisteessa. Heh...

Minkäköhän näköiset örkit tuolla aamun sarastuksessa seuraavat kulkuamme?... Onneksi minä en niitä örkkejä näe, voisi olla kiire kodin lämpöön ja turvaan. Koirat varmaan välillä saavat kirsuihinsa outoja hajuja, mutta minä siirryn kävelyvauhdissa nopeampaa tempoon, jotta vältymme näiden ihmeellisyyksien kohtaamisesta.

Iltalenkki on myös pimeän aikaan. Tylsää, niin tosi tylsää...

Pientä piristystä toi joka maanantai-illan ratsastustunti. Ihanaa... Siellä sitä saa olla lähellä näitä ihania samettiturpia. Tunti sujui oikein mukavasti.

Viime viikon opiskelujakso meni nopeasti. Uutta asiaa tuli paljon. Ratsastimme, ajoimme hevosilla, olimme teoriatunneilla. Tutkimme hevosen rakennetta sekä värejä ja merkkejä. Pian pitäisi varmaan syventyä annettuihin tehtäviin... Toisaalta kiva kun on läksyjä, mutta aika rankkaa näin töiden ohessa.

Torstaina ja perjantaina suuntaan lähityöskentelytallille. Tarkoituksena jakaa hevosille heinät ja siivota karsinat. Nämä työt ovat myös todella mukavia. Tallin omistaja osaa hienosti opastaa näihin käytännön töihin. Kiitos hänelle siitä!

Omaatuntoa vaan kolkuttaa aika paljon, kun tämä minun pääasiani eli omat koirat jäävät aivan liian pienelle huomiolle : (
Haluaisin niin paljon enemmän puuhailla niiden kanssa, mutta aika on niin rajallinen. Johtuukohan kaikki tämä siitä, kun tulee ikää lisää niin aikakin saa siivet???

Toivotaan rauhallisempia tuulia sekä hyvää viikkoa kaikille!