Nyt oli töistä lähtö tosi nopea, kiireesti kotiin, ruoan lämmitys, syönti ja metsään. Hämärää oli jo lähtiessä (n. klo 16.30), mutta niin kova halu oli päästä lähtemään, ettei pienet hämärät meitä häiritse.

Päätin kotoa lähtiessä, että teen nuorille pojille jäljet. Junon jälki n. 500 metriä, kaksi ysikympin kulmaa ja 6 keppiä. Merkitsin jäljen, koska en vielä luota täydellisesti koiran keskittymiskykyyn. Tänään olisi pitänyt luottaa, se kulki jäljellä rauhallisesti, ei ottanut ilmavainuja. Mitä nyt yhtä lenkkeilijää piti hieman tarkemmin katsoa, mutta matka jatkui hienosti loppuun asti, kaikki kepit löytyi, joskin ilmaisu oli taas puutteellinen. Tarkkaan katsoessa tajusin aina, että missä keppi on. Seuraavalla kerralla keskitytään ilmaisuun...

Dinjon jälki n. 300 metriä, kolme keppiä. Suht suora jälki, Dinjo lähti jäljelle tosi innoissaan, teki tarkkaa työtä ja ilmaisi kepitkin, jopa vähän näykkäämällä. Ai, että emäntä oli tyytyväinen! : )

Veteraani oli muuten vaan reissussa mukana nauttimassa autoajelusta, sehän oli autossa ensimmäisenä kuten aina. Jälkien vanhentuessa menimme metsälenkin, jossa tuntui, että koirilla oli enemmän intoa kuin pienessä höyryveturissa. Mukavaa kulkea metsätietä ja kuunnella luonnon ääniä...

Junon jäljen loppuvaiheessa alkoi pieni vesisade, joka sitten kasteli meidät, mutta ei se siinä vaiheessa haitannut, kun kaikki kepit olivat mukavasti taskussa ja palkkapurkin namitkin oli jo syöty. Myös iltahämäryys alkoi laskeutua metsään, joten auton keula kotia kohti.

Pienen kastumisen jälkeen oli ihanaa istahtaa takkatulen loisteeseen. Tulen rätinän seassa kuului kummallista ääntä... Krrhhh, krrhhh... Dinjo-pentu kuorsaa... Ilmeisesti tuo metsäreissu oli ihan kannattavaa, kaikki koirat sekä emäntä ovat voipuneita, mutta silti suunnittelevat uutta reissua metsän poluille...