Olen nyt paljon miettinyt aihetta, kaksi koirarotua.

Hovawarttiin tutustuin jo vuonna 1995, kun ensimmäisen musta uros valtasi sydämeni. Sen jälkeen lauma on kasvanut kahdella mustalla hoffilla. Nyt kotona asustelee isä ja poika, molemmat mustia. Eivät täydellisen mustia, molemmilla on rinnassa pieni valkoinen läntti. Tuo ensimmäinen hovawart uros "Dammy" oli näyttelykonkari. Nautti esiintyä, halusi miellyttää ihmisiä, omasi nojaamiskortin . Siitä oli mukavaa nojata rapsuttavan ihmisen kupeeseen. Luonteeltaan koirani oli todella ystävällinen ja avoin, mutta tarvittaessa siitä löytyi tulta ja tappuraa. Se ei ollut maailman helpoin koulutettava, kuten eivät ole nämä kaksi seuraajaakaan helppoja kouluttaa. Tai sitten yksinkertaisesti, minä en vaan osaa... Enkä kyllä sitten motivaation puutteessa ole kauheasti yrittänytkään. Olisihan se upeaa, jos olisi hienon tottelevaisuuden omaavat yksilöt kotisohvalla. Niitähän voisi jopa esitellä ulkomaailmallekin, eikös vaan? Mutta nämä nyt ovat mitä ovat. Toinen on epileptikko ja toinen jo veteraani. Joten kaipasin jotain...

Se jokin on pyörinyt mielessäni jo useamman vuoden. Olen ollut monta kertaa siinä uskossa, että meille tulee taas uusi musta hovawart uros... Mutta tuo ajatus, joka velloi päässäni, vahvistui ja vahvistui. Uuden rodun kokeilu??? Olisiko minusta siihen? Mitä kaikkea uusi rotu toisi tullessaan? No empä taas tiennyt mihin itseni työnsinkään ...

Australianpaimenkoirassa on sitä jotain. Etenkin väriltään blue merle ja pitkähäntäinen. Plussaa olisi, jos sillä olisi ruskeat silmät. Kävimme katsomassa useampaa pentuetta, suloisia ja valloittavia nuo pennut. Eräänä päivänä tein suuren päätöksen ja varasin tuon unelmieni koiran... Meren...

Nyt tuntuu siltä, että olen pettänyt hovawart väen ja olen liian uusi australianpaimenkoirien omistajien joukossa. Onhan minulla yksi hovawart, jonka kanssa tulemme vielä käymään näyttelyissä niin kauan kuin koiran kunto sen vain sallii, mutta vuodet vierii ja kesällä Juno täyttää yhdeksän vuotta, se on paljon se.

Tarvitsisin paljon apuja tämän nuoren tulokkaan "auspain" Meren kanssa. Vain menenkö vain kylmästi näyttelyyn ja kuuntelen neuvoja ja ohjeita seuraavaa kertaa varten. Ilmoitin Meren tänään ensimmäiseen näyttelyyn, joskin pentunäyttelyyn. Hyvät neuvot olisivat tarpeen koiran  näyttelykuntoon laittamisessa. Mitä pitää tehdä turkille? Tassut osaan kyllä laittaa. Hirveästi alkaa myös jännittämään, kun ensi kertaa menen kehään "uuden rodun" kanssa.... Millaisia ihmisiä tulen tapaamaan? Pärjääkö koirani, vai kannattaako sitä ollenkaan viedä näyttelyihin? Onneksi meillä on aikaa opetella näitä uusia juttuja.

Tämä on taas tätä vuodatusta... Onneksi on paikka jonne voi kirjoittaa mieltä painavia sanoja.

Hyvää tulevaa viikonloppua kaikille!