Taitaa olla kevättä rinnoissa... molemmissa. Ajatukset karkaa, ei pysty keskittymään, vappu lähestyy, nyt jo on tukalaa, kun on kuuma Huuto...

Pallottelen ajatusta kahden harrastuksen välillä ihan snadisti. Hevosten parissa menee nyt yksi ilta viikossa ja sieltä tullessa säntään Hevostallinettiin etsimään sopivia hevosia itselleni. Mietin kisoja, mietin tallipaikkaa, mietin uusia opittuja asioita, mietin nykyisen ratsastuksen opettajan tulevaisuutta... Ihan liikaa kaikkea sälää. Hevostelu illan päätteeksi olen valmis kilparatsastaja ja harmittelen vain kun se kilpaväline puuttuu Nolostunut.

Koirat... nuo uuvuttavat nelijalkaiset karvakorvat... Huh... Vanhin hoffini Juno täyttää pian 10 vuotta. Sen kanssa ei tarvitse harrastuksia enää miettiä, se saa viettää sohvachampionin elämää. No sitten poikansa Dinjo, sen kanssa treenailen pihalla ja yhdessä pidetään hauskaa, se on niin minun koira. Koko ajan kulkee perässä, mutta onhan alkutaipaleella puolen vuoden yhteinen olohuoneen lattia. Dinjo häkissä ja minä patjalla siinä vieressä. Tuskallista aikaa... Epilepsia sai Dinjosta vallan vuonna 2007 ja sen jälkeen kohtauksia tasaiseen tahtiin, tasaisen samanlaisia, joka kerta Kepo ja minä meinataan itse saada sydänkohtaus, kun ei voi auttaa Otsan rypistys. Nyt tällä hetkellä on kokeilussa Dinjon kaulalla magneettikoru... Kohtaukset ovat pysyneet poissa, uskon magneetin voimaan (killuuhan minunkin kaulassani magneettitassu), niin hyvältä nyt tuntuu! "Taas koputan maalaamatonta puuta!".

Kolmantena, vaan ei vähäisimpänä minun ainaisena takapiruna kulkee auspai Mere. Niin nokkela, niin reipas, niin macho, niiiin kova vahtikoira. Tämä olisi ilmeisesti helppo opettaa, jos vaan kouluttaja keksisi aina ne oikeat niksit oikeisiin asioihin. Näihin koulutusnikseihin saisi täällä paikkakunnalla nyt hyvää opetusta, mutta en osaa ajatella vain muutamaa asiaa johon tarvitsisin neuvoa. Tarvin neuvoa vähän kaikkeen. Aion kuitenkin kuunteluoppilaana osallistua koulutuspäiviin.

Nyt ollaan pihalla treenattu asioita ja yllättävän helposti Mere kaiken omaksuu. Emme kuitenkaan tähtää maailman huipulle, koska minulta puuttuu kilpailuvietti. Jännitän kaikenlaista esiintymistä ihan kauheasti.

Näyttelytouhuista sen verran, että Mere on ilmoitettu Haminan näyttelyyn, saas nähdä kuinka äijän käy. Onneksi tuossa ehtii käydä harjoittelemassa muutamat Match Showt ja palauttaa koiran mieleen sen, että edessä ja takana voi juosta toinen koira Yllättynyt...

Taidampa nyt jatkaa näiden kahden harrastuksen miettimisiä tuon Nukku-Matin kanssa... joten Hyvää loppuviikkoa ja hyvää tulevaa Wappua kaikille!