Tämä on kyllä nyt hankalampaa kuin koskaan ...

On vaikeaa purkaa useamman vuoden ajan kertynyttä taakkaa, kun ei tiedä mistä aloittaa... Esimies soittaa ehkä kerran viikossa, toivottelee tsemppiä ja kyselee, että milloin olisit valmis aloittamaan työt?! Kumpa tietäisin... Hänen mielestään sairasloman pitkittäminen johtaa siihen, että työhönpaluu on aina vaikeampaa... Osaltaan totta, itse en osaa ajatella asiaa noin.

Minun pitäisi tehdä päätöksiä yksityiselämän suhteen, mutta kuinka kerron sen kaikille läheisilleni? Saanko osakseni haukut vai kannustetaanko näihin päätöksiin? Toisaalta, mitä se kenellekkään kuuluu mitä teen. Päätökset minun on kuitenkin tehtävä itse. Saanhan varmaan erilaisia mielipiteitä ja uutta näkökulmaa asioihin, jos keskustelen niistä muiden kanssa... Niin, että SOU WHAT???

Koirien kanssa elämä jatkuu... Lenkkiä, ulkoilua ja koirien hoitoa, se kuuluu päiviini. Olisi ihanaa, kun ei tarvitsisi miettiä töihin lähtöä vaan voisi olla kotona kaiken aikaa... Olen miettinyt koiranäyttelyitä, mutta Mere on niin hirmuisen hankala, kun ruvetaan juoksemaan kehässä muiden koirien kanssa. Eikä se oikein halua esiintyä. Se vaan alkaa riehua ja rähjätä sekä puree hihnaa... Liikkumisesta ei tule mitään ja saan hävetä silmät päästäni tämän yksilön kanssa, siitä vaan löytyy sitä poweria, prkle...

Dinjolle sain varattua CT-kuvaukseen ajan, siitä sitten myöhemmin. Ihan pelottaa, löytyykö jotakin kamalaa. Näen erilaisia oireita koirassani ja hirvittää ajatuskin, että joutuisin luopumaan siitä ennenkuin se ehtii saavuttaa koiran vanhuusiän . Tämä on tätä koiranomistajan arkea. Joudumme luopumaan rakkaistamme jossakin vaiheessa ja aina se vaihe on yhtä hankalaa.

Minulla on huomenna lääkäri ja tarkistetaan lääkitystä sekä sairaslomaa... Pelottaa sekin...