Aika monet ihmiset ovat tänä kesänä viettäneet mukavia kesälomia, onhan ilmatkin olleet aika suotuisia. Minulla tuo kesäloma oli viikon ja sitten kaksi viikkoa sairaslomaa... Nyt alkaa pikkuisen tuntua siltä, että voisin viettää piiitkään piitkän loman... On nimittäin aika väsynyt olo. Olisi ihanaa käpertyä jonnekin erämaamökkiin luonnon keskelle Hymy...

Koirien kanssa päivät menevät melkein toista seuraten. Ainoa miinus meillä oli Dinjon kolme päivää kestänyt vesiripuli... nyt se on onneksi hoidettu. Ainakin tuntuu siltä. Pidän peukut pystyssä ja toivon, että koiran kunto palautuu entiselleen. Kipeimmillään se ei edes halunnut mitään syötävää. Rajoitin kyllä rajusti ruokintaa, jotta saisimme vatsan kuntoon.

Pentukuume vaivaa edelleen, mutta päätös rodusta tai sen vaihtamisesta on todella hankala. Jos nyt vaihtaisin rotua, sehän ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän hovawart kiintiömme loppuisi kokonaan. Minulla on sellainen tunne, että vielä meillä taapertelee ainakin yksi musta hoffin urospentu jossakin vaiheessa elämäämme. Jo tulevalla viikolla olisi mahdollisuus saada "erirotuinen" pieni urospentu tänne mustuaisten joukkoon Silmänisku.

Allu the hevonen on edelleen minulla. En ole myynti-ilmoitusta vielä siitä laittanut. Olen vain yrittänyt levittää sanaa hevosesta, jos vaikka joku innokas innostuisi kiltistä suomenhevosruunasta Silmänisku. Se on hevonen sanan oikeassa merkityksessä. Helppo käsitellä ja tosi mukava maastoilussa sekä kenttätyöskentelyssä. Se jaksaa mennä kentällä vaikka kuinka kauan siihen kyllästymättä, hauska heppa Hymy. Tämä oma pelko vaan jäytää tuolla korvien välissä aivan liikaa. Koko ajan mielessä on selästä putoaminen, se pelottaa vallan perskuleesti. Minun tulevaisuus taitaa olla ihan maankamaralla ei hevosen selässä Otsan rypistys...

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!