Uusi pankkikortti saapui ja pankki palautti minulle tuon summan, joka oli tililtäni kadonnut. Eli asia kunnossa. Poliisille tekemäni rikosilmoitus käsiteltiin ja sain päätöksen asiasta. Koska summa oli niin pieni, ei rikostutkinta jatkanut tapauksen selvittelyä. Jos minulta olisi hävinnyt yli 500 euroa, niin tapauksen tutkimista olisi jatkettu. Hyvä, että kaikki on kunnossa!

Hiljaiselo jatkuu täällä meidän torpassa. Amos tepsuttelee eteenpäin päivä kerrallaan. Ontuminen jatkuu, mutta koirasta löytyy kyllä joku ilonappula, kun se välillä rallattelee ympäri pihaa. Ruoka maistuu. Käymme kerran kuukaudessa hakemassa Amokselle Librela piikin, joka auttaa nivelkipuihin sekä tuohon ontumaan. Viimeksi otettiin verikokeet ja kaikki arvot olivat kohdallaan, vaikka kipulääkitystäkin jatkamme koko ajan.

Smilla on oma iki iloinen itsensä, sillä ei ole ollenkaan huonoja päiviä. Aina häntä heiluu ja kaikkeen ollaan valmiita. Muutama pissatulehdus on vaivannut, mutta nyt on ruokintaan lisätty nestettä sekä puolukkaa. Aika hyvin se näyttää tehoavan. Aamuisin se herättää isännän aina viimeistään kello 6. Silloin käydään pihalla pissalla ja palataan takaisin nukkumaan mamman kanssa. Amos ei viitsi edes nousta ylös, silloin kun Smilla käy ulkona. Siis todella rauhallista.

Isäntää tutkitaan edelleen, toivottavasti pian selviäisi, mitä oikein on vialla?

Minulla taas aika on todella pitkäveteistä. Haluaisin kovasti tehdä jotain josta saisin rahaa, koska köyhä eläkeläinen on niin tuskissaan ainaisen rahapulan vuoksi...

Pentukuume... Se ei todellakaan hellitä varsinkin, jos käy rapsuttelemassa pikkuisia koiranpentuja..BLÄÄH...

Näin meillä!

Kuvassa meidän Kennelliiton viralliset Lukukoirat Smilla ja Amos 

Maksoin tuon kaksi euroa pankkikortilla netissä ja väärinhän se meni ja huonosti kävi. Tarkastin tilili ja sieltä oli veloitettu myös 49,95 euroa...Paniikki iski ja nopeasti soittamaan pankkiin ja kuolettamaan kortti. Nopeasti sain tämän hoidettua ja nyt sitten odottelen uutta korttia.

Tein jo rikosilmoituksen poliisille ja korttireklamaation pankille. Näiden käsittelyssä menee sitten useampi kuukausi. Katsotaan saanko ikinä rahojani takaisin. Eihän tuo summa mikään suuri ole, mutta eläkeläisen tuloissa se on iso summa.

Hatuttaa aivan vietävästi, miten ihminen voi olla näin hölmö!!!!

Tässä vielä muutama kuva koirista ja Lempivaarasta.

Kuumuus siis koitteli meitä kaikkia!

Aamulla aikaisin jo herättiin ja valmisteltiin lähtö kohti Tervakoskea. Mökin siivous ja hai matkaan Caddy valkea. Saavuimme hieman jälkeen klo 8 näyttelyalueelle. Vielä silloin ei ollut paljon porukkaa paikalla, koska kehät alkoivat klo 10. Näyttelyyn oli ilmoitettu 188 hovawarttia. Amoshan ei voi enää osallistua näyttelyihin, mutta se oli Kepon kanssa kannustus joukoissa. Säälitti kyllä nämä seuralaiset, koska he vaan joutuivat pakenemaan helteistä aurinkoa varjoihin ja viilennettyyn autoon. Auto oli kyllä kovinkin suosittu viilennyskohde meille kaikille, siellä sitä odoteltiin, että Smillan vuoro tulisi. Vähän ennen klo 14 pääsimme narttujen veteraanikehään, johon oli ilmoitettu 10 koiraa. Itse esitin Smillan laatu arvostelussa, jossa tuloksena ERI ja kilpaluokassa Pia Geyskens esitti Smillan (synttärisankarin, joka täytti sunnuntaina 11 vuotta). Smilla sijoittui hienosti sijalle 5 eli viimeisenä putosi kilpailuluokasta. Oli niin hienoa nähdä, kun kokenut koiran esittäjä esitti Smillan, upeaa katsottavaa ja tämä mamma oli niin ylpeä. Smillan arvostelu löytyy tuosta oikealta linkin alta.

Paljon löytyi tuttuja ihmisiä, joiden kanssa ehdin vaihtaa pikaisesti kuulumisia. Hurjan paljon oli uusia nuoria kasvoja paikalla omien koiriensa kanssa. Kiitettävästi oli paikalla ihmisiä, jotka selvästi pitivät huolta koirien voinnista tuolla helteen keskellä. Harmittavasti jäi varmaan moni vanha tuttava näkemättä, koska oli välillä paettava tuota auringon luomaa hellettä. Kiitos kaikille, etenkin heille, jotka mahdollistavat nämä näyttelyt, eli järjestäjät sekä vapaaehtoiset, KIITOS!

Tämän jälkeen oli kaikilla niin uupunut olo, että turnauskestävyyden loputtua oli aika suunnata kohti kotia. Näyttelyssä oli vasta loppuhuipentuma tulossa, mutta kun ei vaan jaksanut enää. Noin klo 16.30 olimme kotona ja rankan viikonlopunhan kruunaa pizza, nam. Väsyneet, mutta onnelliset olivat vihdoin kotona.

Tämä olikin Smillan viimeinen näyttely, koska ikää on nyt 11 vuotta, niin emmeköhän ole jo osuutemme tehneet.

Sitä mustaa hovawart pentua niin kovasti kaipailen, mutta en taida sellaista koskaan saada... Jos olisi pentu, niin voisi taas päästä näyttelyihin ja harrastaa kaikkea mukavaa...

Kaikenlaista on meneillään ja kaikenlaista on tapahtunut. Ei mitään ihmeellisyyksiä kuitenkaan.

Smilla (kohta 11 v) ja Amos (7 v), molemmat koirat mukana kuvioissa. Amoksen kanssa lenkkeillään ja nautitaan yhteisistä hetkistä. Sen vointi on jotakuinkin hyvä. Se ontuu edelleen etutassua ja kuukausittain käymme uusimassa Librela pistoksen. Pistos kyllä helpottaa Amoksen oloa. Kipulääkettä annamme tarvittaessa. Välillä saattaa mennä viikkokin eikä kipulääkettä tarvita, mutta sitten taas tulee päiviä, jolloin on parempi lääkitä koiraa.

Viikonlopusta on tulossa erilainen, koska suuntaamme, koko lauma, Tervakoskelle Suomen Hovawart ry:n päänäyttelyyn. Sinne on ilmoitettu 188 hovawarttia ja Smilla on myös mukana. Se osallistuu veteraaniluokan narttuihin, jonne on ilmoitettu 10 osallistujaa. Meillä ei ole mitään odotuksia tulosten suhteen, mutta nyt on osallistuttava, koska tämä on Smillan viimeinen näyttely. Ja onhan Smillalla 27.7. syntymäpäivä, se täyttää 11 vuotta. Tuohon on varmaan hyvä lopettaa näyttelyt. Onhan Smilla jo veteraani muotovalio.

Minun aikani on tylsää ja pitkää. En ole vieläkään sopeutunut eläkeläisen elämään. Yritän keksiä kotona kaikenlaista...Suunnittelen ja suunnittelen, että mitä tekisin ja ne kaikki jäävät kuitenkin tekemättä. Kai se suurin syy on siinä, että myös mieheni on kotona (työttömänä) ja koska hän on kotona, en osaa tarttua mihinkään. En myöskään mielelläni lähde kotoa minnekkään, täällä on parempi olla.

Nämä helteet ovat kyllä verottaneet jaksamista. Aamulla käyn hyvin aikaisin lenkillä koirien kanssa ja iltalenkit ovat nyt jääneet väliin, koska lämpötila on ollut koirille ihan liikaa. Kun olemme pihalla, niin koirat nopeasti hakeutuvat takaisin sisälle ilmalämpöpumppujen viilentämään asuntoon. Ei pihalla voi olla, se kuumuus on ihan kauheaa.

Olen kuitenkin pessyt mattoja, öljynnyt kuistia, öljynnyt tuoleja, hoitanut paprikoita ja tomaatteja. Pian saa jo ensimmäisen tomaatin omista taimista. Nurmikkoa on leikattu kerran viikossa, se kasvaa kohisten. Ehkä nyt nurmenkasvu hiipuu, koska on ollut tosi kuivaa. Itikat, paarmat, polttiaiset ja mäkäräiset kiusaavat meitä kaikkia. Inhoja ötököitä. Punkkeja olen muutamat irrottanut koirista. Meillä on hyvät punkinesto aineet, niin olemme suurimmalta punkkimyrskyltä säästyneet.

Mieheni on ollut kaikenlaisissa tutkimuksissa ja niitä edelleen jatketaan, koska veriarvoissa on ollut hirmuisesti poikkeavuuksia normaali arvoihin. Toivomme, että pian selviäisi todellinen syy ja siihen löytyisi parannus.

Näin me jatkamme... Kauhean pentukuumeen keskellä...

Kuvassa Smilla terveiset 

Kaupungineläinlääkärin lausunto röntgenkuvasta oli osteosarkooma eli luusyöpä... Muistin, että Amoksesta on otettu ct-kuva jalasta, joten varasimme ajan Kouvolan Evidensiaan uusinta kuvaukseen, joka kertoisi vielä tarkemmin, mitä jalassa on tapahtunut?

Eläinlääkäri otti uudet tietokonetomografia kuvat: "Ct tutkimuksen perusteella todetaan vasemman etujalan kyynärniveltä ympäröivässä kudoksessa laajalti kalkkeutumista, joka selittää kyseisen jalan kyynärnivelen turvotuksen. Uudismuodostuman mahdollisuutta nivelkapselissa ei tutkimuksen perusteella voi sulkea pois. Jalassa on myös nivelrikkoon viittaavia muutoksia."

Eläinlääkäri suositteli leikkausta, jossa otettaisiin koepala, joka lähetettäisiin patologin tutkittavaksi. Samassa leikkauksessa poistettaisiin suurempi yhtenäinen uudismuodostuma kyynärluun takapinnalta. Tässä yhteydessä eläinlääkäri kertoi, että leikkaus saattaisi ärsyttää kasvainta, joka saattaisi vielä ärtyä kiukkuisemmaksi. Kasvain on kasvanut ympäri kyynärkapselia eli sitä on etu- sekä takapuolella. Eli koko kasvainta ei saisi poistettua. Leikkaus maksaisi paljon ja mitään selvää ennustetta ei ole olemassa... Kaikki tämä vaikuttaa siltä, että kyseinen kasvain on käärmeen puremasta.

Teimme päätöksen, että Amos saa jatkaa meidän kanssa niin kauan kun se on sille elämän arvoista. Kun kivut ja yleisolemus kertoo siitä, että elämä ei ole enää elämisen arvoista, päästämme rakkaan koiramme tuskistaan.

Päätös on todella vaikea, koska kuitenkin haluaisimme tehdä kaiken mahdollisen sen vuoksi, mutta taloudellisesti leikkaukseen ei ole mitään mahdollisuuksia ja onko oikein koiraa kohtaan aiheuttaa sille uusi leikkaus, uudet kivut, uusi toipuminen ja kuinka pitkäksi aikaa sen elämä voisi vielä jatkua leikkauksen jälkeen?

Meillä kaikilla on varmaan erilaisia mielipiteitä tästä asiasta, mutta ajattelen koirani parasta. Se on oma kasvatti ja niin niin rakas!

Meillä lauman tilanne on muuttunut. 

Mere on poissa... Ikävä ja tuska on ihan kauheaa... 

Päivä kerrallaan yritämme jatkaa näiden mustien kanssa ja aina kaipaamme kuitenkin sitä yhtä, joka erilaisuudellaan piristi jokaista päivää. Smilla ja Amos elävät nyt niin tiiviisti yhdessä ja aika monessa asiassa näemme niidenkin ikävän. Tavat ovat meillä muuttuneet hieman. Amoksen ruokailupaikka keittiössä muuttui ja se vielä aiheuttaa hämmennystä. Smilla hämmästelee iltaruoan jakamisessa sitä, että lauman vanhin ei ole ensimmäisenä hakemassa omaa osaansa...

Minä olen eläkkeellä. Aloitin tuon ajanjakson jo 1.12.2023. Aika on ollut pitkää ja tylsää. Muutaman päivän olen ollut päiväkodissa lastenhoitajan tehtävissä, mutta sitä ei ole hirmuisesti ollut tarjolla, joten kotona aika kuluu tosi hitaasti. Mikään ei kiinnosta ja mihinkään ei ole rahaa. Taloudessa on nyt vain yksi auto ja liikkuminen on tosi hankalaa. Jos haluaisi vaikka lähteä tallille niin miehellä saattaa olla myös menoa ja molemmat tarvitsevat silloin autoa. Tylsää!

Syyskuun alussa minulle soitettiin ja kysyttiin, että haluaisinko tehdä arkistointi hommia. No kyllähän minä. Nyt olen tehnyt neljää päivää viikossa n 4 - 5 tuntia päivässä. Tämä on ihan mukavaa vaikka on kyllä fyysisesti todella rankkaa.

Selailin myös näitä vanhoja sivuja ja kauhukseni totesin, että paljon kuvia on kadonnut bitti avaruuteen. Tosi inhottava juttu!!!! En tiedä saako niitä vielä takaisin?

Nyt kaikille mukavaa viikonloppua, minä lähden lenkille koirien kanssa!

Amoksen ontuminen on koko ajan jatkunut. Nyt se on kuitenkin lievempää. Kipulääkkeitä ym. lääkkeitä käytämme hoidon tukemiseen. Tämän vuoden näyttelyt jäävät  Amokselta kokonaan väliin ja voihan olla, että emme koskaan saa sitä näyttelyihin. Muuten koira voi hyvin. Syö, nukkuu, liikkuu ja on iloinen itsensä.

Smilla Lilla, Amoksen emä, on täynnä energiaa ja se tuntuu nauttivan elämästä täysin rinnoin, kuten kohta 10 vuotiaan kuuluukin. Olen vielä ilmoittanut Smillan Haminan ja Kotkan näyttelyihin. Tähän vuoteen lopetamme näyttelyt Smillan kanssa.

Merekin vielä kulkee lauman mukana. Askel sillä painaa jo kovin paljon ja laskemme päiviä ja pelolla odotamme milloin on tehtävä se viimeinen palvelus rakkaalle karvakorvallemme. Tänään mittariin tuli 14 vuotta 7 kuukautta. Huh, miten hieno ikä. Kuulo ei ole entisellään ja muutenkin tuntuu, että välillä se ei ole tässä maailmassa vaan täysin omissa oloissaan. On se vaan niin ihanaa, kun olemme saaneet viettää sen kanssa pitkän ja ihanan elämän. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Omat eläkepäivät ovat tosi pitkästyttäviä... Jotain tekemistä pitäisi keksiä, jotta saisimme lisää rahaa. Eli palkkatuloja pitäisi vielä saada. Mieheni on työtön ja kohta hänkin pääsee eläkkeelle...

Että eipä meille muuta... Päivä kerrallaan eteenpäin.

Mukavaa Pääsiäisen aikaa kaikille!

Mietin tässä, että olisiko seuraava tehtävä käyttää Amos hierojalla, jos paikat ovat niin jumissa vai menemmekö suoraan eläinlääkäriin ontumatutkimuksiin? Kipulääke ei vie ontumista pois vaan se jatkuu. Olemme nyt alkaneet tehdä hieman pidempiä lenkkejä ja tarkasti seuraan, kuinka paljon koira ontuu ja missä tilanteessa. Jos se haluaisi juosta, niin silloin käytössä on kolme jalkaa. Kipeää jalkaa ei laiteta siinä vaiheessa maahan ollenkaan. Seurailen siis tilannetta ja tarvittaessa otamme yhteyttä eläinlääkäriin.

Kuulin myös, että Amos ei siksi parane, kun olemme menneet hoitoon niin myöhään eikä silloin heti, kun koira alkoi ontumaan. No tähän on vaikea vastata, että voiko paraneminen johtua liian myöhäisestä hoidosta? Kai se sitten voi... Tämä ottaa pahasta tuonne sydämeen, koska taloudellisista syistä pääsimme hoitoon vasta viikonlopun jälkeen...

Nyt on viikonloppu ja tämä kotona oleminen alkaa ärsyttämään. Aina samat kuviot, neulominen, syöminen, koirien kanssa lenkkeily, nukkuminen. Elämässä ei ole tällä hetkellä mitään sellaista, joka sytyttäisi vanhan nukkuvan mielen. Katkerana seurailen lähipiirin hevostuttavia, joilla on oma hevonen/hevosia ja he vielä saavat lisää ratsuja opetukseen/ratsastukseen. Toisilla ei ole yhtään hevosta, niin kyllä se vetää oman mielen matalaksi. Olisipa joku pakopaikka, jonne voisi mennä kun mielen valtaa ahdistus ja synkkyys! Kesä mökkeilykin jäi väliin tältä menneeltä kesältä, koska tuo Amos satutti jalkansa. 

Tiedän, että muillakin on vaikeaa ja monella on varmaan paljon paljon vaikeampaa, mutta kun istut yksin oman tuolin syvyyksissä niin silloin maailmassa ei ole muita kuin minä ja synkkyys. Ilmeisesti syys masennus on taas ottamassa valtaa. Ja nyt kun on lomalla eikä ole palaamassa enää töihin, niin mitä täällä on minulle enää annettavaa? Kysyn vaan.

Syksy, synkkyys ja surumielisyys, siinä tämän viikonlopun kirjaimet, SSS.

Kaikki alkoi siis torstaina 10.8.2023 klo 2 yöllä... Ihmettelin jatkuvaa läähätystä ja joku koirista kulki levottomana. Valot päälle ja kurkistus peiton alta... Amos oli ihan kolmijalkainen. Apua, mitä on käynyt? Kopeloin jalan ja en löytänyt mitään erikoista. Ontuminen oli tosi vahvaa ja kipua tuntui olevan ylhäällä olkavarressa. Annoin kipulääkettä ja toivoin,että lääke auttaisi. Aamulla tilanne oli edelleen ontuva koira. Minulla oli siis vielä muutama työpäivä ja töihin oli mentävä vaikka olin huolesta sekaisin. Toivoin, että kyseessä olisi jonkinlainen revähdys, koska avoinna olevassa wc:ssä oli matto omituisesti mykkyrällä, jos siellä olisi tapahtunut jotain. Jalka jäänyt esim. vessanpöntön koukeroihin tai jotain. Toivoahan aina saa...

Torstaina seurailin vielä tilannetta ja perjantaina pääsin puolen päivän jälkeen kotiin ja aloin soittelemaan eläinlääkärille. Saatujen ohjeiden mukaan soitin Porvoon Aveciin, joka päivysti klo 20 asti. Saimme ajan perjantaille 11.8.2023 klo 18.30. Toivottavasti saisimme apua tähän tilanteeseen. Siellä lääkäri tutki Amosta ja otettiin jalasta kaksi röntgen kuvaa, koska jalkaa taivuttaessa Amos selvästi aristi kyynärää ja olkavartta. Röntgen kuvissa ei näkynyt murtumia. Turvotusta ei sanottavasti ollut. Eläinlääkäri epäili pahaa revähdystä ja sellaisena sitä hoidettiin. Saimme kipulääkettä ja ohjeistuksen, että ontumisen jatkuessa ottakaa yhteyttä ortopediin. Ontuminen ei helpottanut ja jalka alkoi turvota. Lauantaina jalka oli jo aika turvoksissa. 

Jatkoin kipulääkkeen antamista ja nukuin olohuoneen lattialla, jotta Amoksen ei tarvitse kipeän jalan kanssa kiivetä yläkertaan. Lauantaina katsoin eläinlääkäri palveluiden saantia ja totesin, että päivystys aikana lauantaina maksut olivat 50 % ja sunnuntaina 100 %. En aikonut lähteä Amoksen kanssa eläinlääkäriin viikonloppuna. Pikkaisen on pulaa rahasta.

Sunnuntaina Kepo kotiutui ja oli kyllä hämmästynyt Amoksen ontumista. Mietimme yhdessä, että heti maanantai aamuna otamme yhteyttä Kouvolan eläinsairaalaan. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli tullut olohuoneen lattialle kudosnestettä Amoksen jalasta. Tutkiessani tarkemmin löysin kohdan, josta valui kudosnestettä. Ajoin siitä karvoja pois ja totesin pienen nirhauman etujalan yläosassa. Vähän sitä putsailin ja hieman jo huokaisin helpotuksesta, että varmaan joku risu oli tehnyt naarmun ja jalka oli tulehtunut. Ei siis mitään ortopedistä vaivaa, toivottavasti!

Sunnuntai iltana...

Maanantai aamuna 14.8.2023 soitin heti klo 7.30 ja saimme kehoituksen tulla klo 9 Kouvolan eläinsairaalaan. Päivystävä eläinlääkäri otti meidät vastaan ja hän aloitti tutkimukset. Vasemmasta etujalasta ajettiin kaikki karvat pois ja sieltä lähti ihoa kuoriutumaan samalla, kun karvoja tippui hoitopöydälle. Tässä vaiheessa eläinlääkäri totesi, että kyseessä on paise, joka täytyy hoitaa. Amos otettiin osastolle ja seuraavaksi verikokeet. Odottelimme kärsimättömästi verikokeiden tuloksia ja noin tunnin päästä eläinlääkäri tuli kertomaan uutiset. Tulehdusarvot, munuaisarvot ja veren hyytymistekijät olivat kohonneet. Oli myös otettu testi mahdollisesta punkin puremasta, tämä tulos oli negatiivinen, ei punkin puremaa. Nyt näytti siltä, että kyseessä on käärmeenpurema.... MITÄ? MISSÄ? MILLOIN? En ollenkaan ymmärtänyt... Eläinlääkäri totesi, että Amos jää nyt nesteytykseen ja suoneen annetaan opiaatti kipulääkettä, pahoinvointilääkettä ja antibioottia. No onneksi Amokselle aloitettiin hoito, mutta me lähdimme allapäin ilman koiraa kotiin... Tuska oli valtaisa kummallakin. Amos painoi tässä kohtaa 38,5 kg.

Illalla soitti eläinlääkäri ja kysyi vielä luvan jalan operointiin. Koska paise täytyisi avata ja puhdistaa. Samalla poistettaisiin ihoa, joka oli mennyt kuolioon. Annoimme tietenkin luvan, jotta saisimme Amoksen olon paremmaksi. Yö meni sumussa ilman suurempaa unta, koska huoli rakkaasta lemmikistä kaihersi mieltä koko ajan. Hieman osasin rauhoittua, koska tiesin, että Amos saa parasta mahdollista hoitoa koko ajan.

Tiistaina 15.8.2023, Amos edelleen sairaalassa. Päivä oli pitkä kuin nälkävuosi, kun odotimme tietoa meidän pikku potilaasta. 

Tässä vaiheessa soitin Porvoon Aveciin, jonne olin varannut ortopedille ajan. Peruin ajan ja kerroin, että kyseessä taisikin olla käärmeenpurema, jota nyt eläinsairaalassa hoidetaan. 

Tiistai päivä kului hitaasti, koska jatkuvasti odotimme soittoa, että pääseekö Amos jo kotiin ja kuinka suureksi kulut ehtivät kasvaa ennenkuin hoidot on kunnossa. Illalla n. klo 16 soitin eläinsairaalaan ja kysyin Amoksen vointia ja sitä, että pääseekö se jo kotiin. Kyllä pääsee, tulkaa vaan hakemaan. Hurjalla kiireellä Kouvolan eläinsairaalaan ja odottamaan Amoksen kotiutusta. Tulihan potilas sieltä viimeinkin, klo oli 19.43. Eihän vakuutusyhtiö enää ollut auki ja hurjat rahojen siirrot käyntiin, jotta pystyimme maksamaan eläinlääkäri laskun. Tähän mennessä kuluja oli mennyt n. 2300 €. Onneksi on vakuutus ja onneksi Amos oli kutakuinkin kunnossa olosuhteisiin nähden. Lääkitykset tarkistettiin ja lisää kipulääkettä matkaan. Eläinsairaalassa ehti neljä eläinlääkäriä tutkia Amosta ja kaikkien mielestä kyseessä oli todellakin käärmeenpurema. Myös jatkohoitojen suhteen eläinlääkärit olivat samaa mieltä.

Amos kotiutui...

Vaihdoin siteitä keskiviikkona 16.8.2023 ja tässä vaiheessa jalassa oli mielestäni edelleen kuollutta ihoa. Lähetin kuvan eläinsairaalaan ja pysyimme edellisessä suunnitelmassa eli dreenin poisto perjantaina 18.8.2023. Eläinlääkäri tutki haavan ja totesi, että siellä on todellakin kuollutta nahkaa, joka poistettiin. Haavaa hoidetaan nyt Sorbact geelillä ja Sorbact sidoksilla. Seuraavalla käynnillä keskiviikkona 23.8.2023 poistetaan ompeleet ja vaihdetaan Sorbact siteet haavaan. Amos paino 38,1 kg.

Amoksen omaishoitaja Mere

Käynti eläinsairaalassa keskiviikkona 23.8.2023 Amoksen siteen vaihto rauhoituksessa, paino 36,4 kg. Ruoka ei maistunut oikein hyvin. Haava oli parantunut oikein hyvin ja side sai olla lauantaihin saakka. Kotona vaihdoimme siteen lauantaina ja lähetimme kuvan haavasta eläinsairaalaan. Amos edelleen ontuu pahasti. Nyt ei enää valita liikkuessaan. On kuitenkin hyvin väsynyt ja apaattinen.

Käynti eläinsairaalassa tiistaina 29.8.2023  Amos paino 36,2 kg. Haava erittäin siisti ja pienentynyt kovasti. Poistettiin ompeleet ja geelisidokset. Haavan päälle laitettiin Vetramil salvaa ja Sorbactin haavalappu. Side vaihdettiin 2 - 3 päivän välein ja siteen vaihdon yhteydessä lähettiin kuva eläinsairaalaan.

Käynti eläinsairaalassa tiistaina 12.9.2023 Amos paino 35,5 kg. Amos oli sunnuntaina (10.9.2023) oksennellut ja se on myös ripuloinut muutaman päivän. Ontuu edelleen. Nyt tarkistettiin veriarvoista elinarvot ja Crp, kaikki arvot ovat kunnossa. Vaihdettiin side ja puhdistettiin haava. Haava on miltei mennyt kiinni, ainoastaan kaksi pientä sentin kohtaa auki. Päälle Vetramil voidetta ja Sorbact sidos. Side vaihdetaan 3-4 päivän kuluttua. Kun haava on umpeutunut laitetaan suojaksi sukka tai joku vastaava ettei Amos pääse nuolemaan arpea.

Maksettavaa on kertynyt yli 3900 €, josta vakuutusyhtiö on onneksi korvannut suurimman osan. Paino putosi Amoksella 2,9 kg. Amos edelleen ontuu etujalkaa ja eläinlääkärin kanssa keskusteltiin, että pitää seurata tilannetta ja mahdollisesti mennä vielä tarkistuttamaan ettei käärmeenpurema ole aiheuttanut muita ongelmia jalassa. Toivottavasti ei. Voisiko olla mahdollista, että Amoksen mieleen on iskoistunut kipukuva oireilevasta jalasta? Ajan kanssa tämä selviää. Kun seuraavan kerran vaihdan siteen, niin laitan taas kuvan eläinsairaalaan, jotta eläinlääkäri näkee jalan tilanteen.

YSTÄVÄT RAKKAAT: Jos koiranne ontuu selittämättömästä syystä, tutkikaa ontumajalkaa, jos löytyisi jokin jälki. Koska käärmeenpuremaa ei välttämättä paksun turkin tai tumman ihon seasta näy. Minä en nähnyt mitään käärmettä, enkä mitään jälkeä jalassa, mutta niin vain oli käynyt, että käärme oli meidät yllättänyt...

Lopussa kuvasarja, joka voi järkyttää, joten jättäkää kuvat katsomatta niin ei tule huono olo. Kuvista näkyy hyvin haavan paraneminen.

Lähtötilanteesta 16.8. tilanteeseen 9.9.2023:

Tässä 16.8.2023 tilanne, kuollutta nahkaa ja dreeni (tuo vaalea)

17.8.2023

22.8.2023 vihreä on Sorbact sidosta ja samaa geelinä

27.8.2023 vihreä edelleen Sorbact sidosta, muutamalla tikillä tikattuna

28.8.2023

1.9.2023

6.9.2023

9.9.2023

Eipä kauan mietitty, kun todettiin, että matkaan lähtee Kepo, minä, Smilla ja Amos the potilas. Kun Amos on matkassa mukana, niin Kepo pystyy vahtimaan samalla koiran kuntoa. Kepo ja Amos ajelivat/ olivat parkissa sen aikaa, kun minä ja Smilla oltiin näyttelyalueella ja kehässä esiintymässä.

Mitään erityistä ei enää oikein odotettu, koska olimme saavuttaneet Smillalle toivotun tuloksen. Kaikesta huolimatta Smillan kanssa on niin ihanaa esiintyä, koska se tuntuu nauttivan. Kun sen ilmeitä katsoo. niin näyttää ihan siltä, että "Katsokaa nyt kaikki, kun minä tässä hienosti juoksen ja osaan jopa seisoa paikallani".

Tuomarina oli Ricardo Silva oikein hieno herrasmies, joka tuntui rakastavan jokaista koiraa. Smilla oli ainoa narttu veteraaniluokassa ja sai ERI:n ja SA:n, sitten paras narttu kehään. Siellä meillä ei sitten ollut mahdollisuuksi sijoittua neljän parhaan nartun seuraan. Mutta odotimme vielä Rop-veteraanin valintaa. Tässä kehässä Smilla esiintyi kyllä edukseen, mutta ROP-veteraaniksi valittiin uros Steinroller Zebasthian, Smilla oli siis VSP-veteraani. Upeaa!!!

Ihanaa oli katsoa, kun tuomari vielä kätteli meidät ja halasi sekä suukotti Smillaa päähän ja totesi englanniksi: " By by, my love"

Kuvassa vasemmalla VSP-VET Steinroller Xmilla ja ROP-VET Steinroller Zebasthian, kuvaaja Kathrina Helander

Kuvaaja Sanna Piilinen

Kuvaaja Smillan kasvattaja Kathrina Helander

Mukava oli sunnuntai päivä, kun sai tavata monia tuttuja ja sai nauttia kauniista kelistä!