 |
Tänään olimme Kouvolan koiranäyttelyssä.
Aamuvarhaiselle kuuntelimme sängyn pohjilta katossa kuuluvaa ropinaa, voi ei, vettä sataa ja olemme koiranäyttelyyn menossa. Kurjaa...
Olimme ajoissa paikalla ja tuomari arvosteli hyvin nopeasti näitä edellisiä koiria, joten kiireesti oli kaikkien ehdittävä paikalle.
Yllätys oli suurempaakin suurempi:
JUNO ERI 1, PU 1, SERT ja ROP... en ikinä olisi uskonut... Se kolmas ja viimeinen SERTi tuli...
Tuomarin arvostelu löytyy Juno arvostelut sivulta.
Jäimme myös kokeilemaan suuren urheilujuhlan tuntua, eli kiersimme suureen ryhmäkehään, josta tuomari sitten hienosti kiittäen siirsi meidät ja monet muut kehän ulkopuolelle.
Junolla on siis kaikki SERT:tit kasassa, mutta ilman palveluskoirakokeen tulosta jää Juno vaille Valion arvoa. Meidän silmissämme Juno on kuitenkin muotovalio, josta olemme tosi ylpeitä : )
Ihana olo ja väsynyt sellainen...
Saatiinpa vihdoin viimein aikaiseksi lähteä metsään ja sunnuntain puolella tallottiin molemmille koirille jäljet sekä harjoiteltiin esineruutua.
Koirien jäljet olivat noin 400 metriä pitkiä. Junolla kaksi terävää kulmaa ja kuusi keppiä. Dinjolla yksi terävä kulma ja kuusi keppiä.
Janalta Juno olisi poiminut kaikki 30 pistettä, niin hienosti nenä poimi maasta jäljenjättäjän viestin. Jälki lähti melkein janan takaosasta eikä tietoakaan takajäljestä. Juno jäljesti taas luottaen ilmavainuunsa. Välillä kirsu etsi maasta jälkeä ja sitten taas haettiin ilmasta hajuja. Molemmat kulmat hieman oiottiin, mutta selvästi kulmat löytyivät. Keppien ohi mentiin välillä oikein hurjasti ja välillä hännän noususta saattoi päätellä, että tuossa on keppi. Kaikki kepit kuitenkin poimittiin.
Dinjo teki tosi tarkkaa työtä, se jaksoi haistella koko jäljen. Kuono maata pitkin edettiin jopa janalla, sekin meni hienosti ilman takajälkeä. Keppien ilmaisu on Dinjolla tosi hauska, se kuopaisee keppiä ja jopa joskus ottaa hampaisiinsa eli kepit löytyvät varmasti joka kerta. Kulma tehtiin tarkasti ja terävästi. Kaikki kepit siis löydettiin. Eteneminen jäljellä oli rauhallista. Sää oli sopivan viileää vaikka aurinko pilvien raosta välillä paistoi. Tuulta ei ollut juuri ollenkaan.
Kuvassa Dinjo komentaa isäntää, joka heiluu kameran kanssa.
Ennen jälkiä ehdimme ottaa hieman esineruutua. Alueeksi tallottiin noin 10 x 50 metrinen alue. Neljä esinettä piilotettiin sopiviin kohtiin. Innoissani lähetin Junon ruutuun. Mokoma tarkisti rajat ja tuli takaisin luokseni ilman esineitä... Hmmnnn, no harjoitellaan lisää. Kohta lähetin Dinjon ja sama juttu, tosi innokkaana koirani tutki alueen, kävi haistamassa esineet ja juoksi luokseni (tämä oli Dinjolle ensimmäinen kerta ruudussa). Eli sekin kaipaa runsasta herättelyä ennenkuin esineet metsästä emännälle tuodaan ; ) No sitten vaan harjoitellaan ja opetellaan lisää.
Tuolla Juno kirmailee...
Tässä Dinjon poseerus ensimmäistä kertaa "liiveissä"...
Dinjo löysi havujen seasta tuommoisen ötökän... Liekö se sarvijaakko? Kuka tietää?
Hyvää viikkoa kaikille, odotellaan että ilmat lämpenee : )
PS. Juno esiintyy Kouvolan näyttelyssä numerolla 500. Ei ole ennen tuollaista selvää numeroa ollutkaan ; )
Vihdoin viimein ilmestyi Kouvolan koiranäyttelyn aikataulut. Kyllä niitä on odotettukin.
Hovawartteja ilmoitettu 17 kappaletta. Kello 11.00 aloittaa tanskandogit, niitä on yhdeksän ja sitten tiibetinmastiffit, joita myös on yhdeksän...sitten hovawartit. Kivaa, taas pääsee katselemaan kauniita koiria ja monia rotuja : )
Viikonloppuna voi alkaa valmistella Junoa näyttelypytinkiin. No, eihän se paljon vaadi, hieman tassujen siistimistä, turkin harjaus, kynsien leikkaus ja hampaiden putsaus sekä pesu. Niin meillä ollaankin valmiita kehään : )
Hyvää loppuviikkoa kaikille!
Kyllä koiran käytös muuttuu, kun kesän ja köyhien parhaat ystävät eksyvät sisälle...
Ruokatunnilla kävin kotona syömässä ja olin tukehtua maksalaatikkoon, kun ryhdyin seuraamaan nuoremman koiramme Dinjon sähellystä kärpäsen kera.
Dinjo nukkui täyttä unta keittiön lattialla, kun unen sekaan kuului lentävän öttiäisen jämerä surina. Silmät ryhtyivät etsimään tämän hurjan pörriäisen moottoroitua lentoa. "Taisi kärpänen lentää tästä ruokahuoneeseen, sitten olkkariin, sitten eteiseen ja sehän on taas keittiössä", tuumaa Dinjo. Katse seuraa ja nyt seuraa koko koira. Venytellään ensin kunnolla ja sitten kuin hidastetussa filmissä alkaa tassu kerrallaan siirtää itseään ruokahuoneen puolelle, matka jatkuu hidastettuna olohuoneen kautta eteiseen ja taas keittiöön. Pää kääntyilee puolelta toiselle korvatutkien lähettäessä kokeilevaa kaikuluotausta. Ja pörinä senkun jatkuu...
Kärpänen on keksinyt, että sitä hieman vahditaan. Nyt Dinjo on tarpeeksi herkistellyt itseään ja alkaa säntäillä lentävän moottorikärpäsen perään. Leukojen loksutuksesta päätellen pyydystystahti on hyvä, mutta eipä saa kärpästä hampaiden väliin...
Parasta tuossa jahtaamisessa oli tuo jalkojen juhlallinen siirto... Hauskaa! Mitäpä sitä muuta iloa eläämäänsä oikeastaan kaipaakaan, kuin noiden neljäjalkaisten hauskoja tempauksia.
Mitä olisikaan elämä ilman eläimiä????
Isäntä lähti Neste-ralliin ja minä jäin koirien kanssa viettämään laatuaikaa : )
Kotiin tultua siivosin ja laitoin puhtaat matot lattialle. Sitten pääsin viettämään Junon 7-vuotissyntymäpäivää. Koirani olivat tosi onnellisia saatuaan nameja ja lelun. Kuvasarja kertokoon kaiken:
Muutama poseerauskuva...
Sitten isä ja poika vielä yhdessä, Juno oikealla ja Dinjo vasemmalla.
Juno kiittää ja lähettää lipaisut kaikille onnittelun lähettäneille!
"Pieni" Juno hovawarttimme täyttää tänään 7 vuotta.
ONNEA PÄIVÄNSANKARILLE!
Paljon rapsuja meidän karvaturri Junolle!!!!
Aamu alkoi kello 5.25, ylös, ulos ja lenkille. Hui olipas muuten viileä aamu. Ihmettelin vanhemman koiramme Junon levotonta liikuskelua kotonamme ja muutaman sadan metrin päässä lenkillä syy steppailuun selvisi. P...ka lensi kuin varpusparvi... ihan vaakakaarella vetinen ruiskaisu tyhjensi Junon varmaan kerralla. Oletan, että nämä helteet ovat saaneet koiran vatsan sekaisin. Dinjolla ei kuitenkaan ole vielä mitään ripulin oireita. Toivotaan ettei tulekkaan.
Ensimmäinen työpäivä oli oikeastaan aikamoista kaaosta. Kotiin lähtiessä alkoi olla sellainen tunne, että nyt taas muistaa ja ehkä osaa ne asiat, jotka osasin ennen lomalle lähtöä. Heh... Osaan vastata puhelimeen : )
Kotiterassilla sitten näkyi ikävät jäljet isännän ja koirien iltapäivälenkiltä. Verta oli tipoittain pitkin laattaa. Dinjo oli lenkillä astunut lasinsirun päälle, sillä seurauksella, että nyt pikkuisella on haava tassussa. Isäntä oli hyvin hoitanut pikkupotilaan, huuhdellut ja pessyt. Minulle jäi vain tehtäväksi tarkistaa haavan sijainti sekä laatu. Eihän se ollut kuin pieni nirhama, jota kaikkien niiden tassun karvatupsujen seasta ei oikein edes meinannut löytää. Kyllä pisti vihaksi tämä ihmisten huolimattomuus sekä törkeys, rikkoa nyt pulloja tuonne teidän varsille sekä lenkkipoluille. Ihan kuin he odottaisivat innolla, että jonkun koira saisi haavoja tassuihinsa. Törkeää sekä inhottavaa! Ehkä taas tulee lenkillä tarkemmin seurattua mihin koirat astuvat.
Minäkin sain tilattua ajan lääkäriin. Ensi viikon tiistaina käyn työterveyshuollon lääkärin vastaanotolla. Tutkitaan tuota maaliskuussa tehtyä leikkauskohtaa, koska minusta tuntuu, että se ei olisikaan ihan kunnossa. Samalla hankin tuon T-todistuksen sinne opiskelupaikkaa varten. Jännittää hieman. Tällä lääkärillä on taipumus aina huomauttaa liikakiloista ja joka kerta joudun puntariin, inhoa... Painohan on tietysti noussut hyvien kesäruokien sekä juomien ansiosta. No, sitä saa mitä tilaa!
Eipä nyt kummempia, hyvää viikkoa kaikille!
Näin se vaan luvattoman nopeasti aika kuluu...
Pian on takana neljän viikon ansaittu vuosiloma sekä kahden viikon pakkoloma. Kaikenlaista on puuhailtu: aitaa maalattu, mattoja pesty, talon viimeistely maalauksia, nurmikon leikkuuta, pyykin pesua, koirien hellittelyä sekä niiden hoitoa ja lenkittämistä. Kyllä ovat mustat paksuturkkiset koiramme kuumissaan näissä hurjissa helteissä : (
Uiminen ja turkkien perusteellinen kastelu ovat koirille juhlaa. Yöt menevät paljon rauhallisemmin, kun turkit ovat kosteita. Itse kärsimme myös kuumuudesta, me nukumme yläkerrassa ja tuntuu, että yläkerrassa kuuma ilma vaan seisoo paikallaan. Hikisenä herää monta kertaa yössä... yhtä tuskaa.
Tämän kesän Hovawarttien Päänäyttely jäi meiltä väliin. Se sattuu yleensä aina Kotkan Meripäivien kanssa samaan viikonloppuun ja isäntä on yleensä silloin töissä. Muutaman kerran olen käynyt jonkun tuttavan kanssa päänäyttelyssä, mutta kai tämä Dinjon epilepsia on yksi suuri syy pois jäämiseen. Ihanaa siellä olisi käydä, mutta... taitaa olla nyt 3. kerta, kun emme kyseiseen tapahtumaan osallistu. Kaikkihan alkoi vuonna 1996... kun Diesel aloitti näyttelyuransa.
Kävin muuten myös ratsastamassa. Ihanan pienen suomenhevosruunan kanssa. Tämä 17-vuotias ruuna oli maailman kiltein yksilö, mutta reippautta askelista ei kuitenkaan puuttunut. Oli niin ihanaa taas saada ratsastaa : )
Huomenna menen äitini kanssa hautajaisiin. Hän haluaa jättää jäähyväiset pitkäaikaiselle ystävälleen. Ihan mielelläni menen äidin kanssa vaikka nämä tilaisuudet eivät kuitenkaan mitään mukavimpia ole, mutta ... Sanontahan kuuluu; eihän meistä tänne kukaan kuitenkaan jää.
Elokuun aikana lupasin taas aloittaa koulutusohjaajan tehtävät. Ainakin muutaman kerran lupauduin kentälle kouluttamaan koirakkoja. Täytyy taas paneutua opiskelumaailmaan ja palauttaa mieleen muutamia asioita koirien koulutuksesta.
Olemme myös käyneet katsomassa taloja, jos vaikka löytyisi sopiva... ei vielä ole oikeaa kohdalle osunut : (
Niin ja nythän alkavat kuninkuusravitkin ja seuraavana viikonloppuna on Nesteralli. Sinne isäntä taas kääntää autonsa keulan. Olen tyytyväinen, että hän pääsee osallistumaan tähän Suomen suurimpaan rallitapahtumaan. Ralli on kuitenkin yksi tärkeimpiä asioita hänen elämässään. Minä sitten keksin koirien kanssa puuhastelua tai hevosten?!
Hyvää viikonloppua kaikille!
Saimme ihan ensimmäisen "blogitunnustuksen" Sarilta & flateilta! Suuri kiitos Sarille tästä kunniasta!
Tässä se komeilee:
Tunnustus vaatii sen eteenpäin viemistä seuraavilla ehdoilla.
1. Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Linkitä siihen blogiin, josta sait palkinnon.
3. Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajaksi.
4. Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.
Haluan jakaa seuraaville blogeille tunnustusta. Järjestyksellä ei ole väliä, jokainen näistä blogeista on tavallaan vaikuttanut elämääni ja niitä on mukava seurata. Tekstimäärillä sekä päivityksillä ei ole mitään merkitystä. Ne ovat osa minun blogimaailmaani.
Tässä valintani:
Onneksi olkoon kaikille tunnustuksen saaneille! Jatkakaa samaan malliin, toivottavasti tunnustus antaa lisäpuhtia tähän blogimaailman saloihin : )
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
PS. Nyt on viimeinen pakkolomaviikko ja tiistaina 29.7. täytyy raahautua työpöydän ääreen : (
Tänään rikkoutui 20 000:n kävijän määrä täällä blogissa : )
Oman pihan liljoja kiitokseksi lukijoille!!!!!
KIITOS!
Tänään 13 vuotta sitten syntyi edesmennyt koiraveteraanimme Dammy. Aamu alkoi hiljaisuudella ja kynttilän sytyttämisellä... On vieläkin niin ikävä, kyyneleet kohoavat silmiini yhä uudelleen muistellessani tuota ihanaa koiraa, joka pelasti minut syvästä masennuksesta...
Huomaa, että on loma. Mitään ei tapahdu ja kaikenlaista tapahtuu. Olemme pääasiassa nautiskelleet kotona olosta. Lenkkeilty ja pyöräilty on runsain mitoin. Hetkelliset helleaallot karkoitamme uinnilla ja lepäilyillä. Eihän lomalla kannata stressata, kuitenkin minä olen aika lailla polttanut itseäni loppuun. Hevoskuume on huipuissaan, vaan mitään ei tunnu löytyvän. Olenko liian vaativa? Hevosten hinnatkin ovat huippulukemissa. Mielessä on kuitenkin hieman parempi yksilö, jotta harrastus mahdollisuudet kasvaisivat.
Syyskuussa sitten alkaa opiskelut, jos vaan terveystarkistus sen sallii. Ilmoittauduin oppilaaksi.
Koiranpentuja olen kysellyt, mutta jotenkin sekin asia on jäänyt hieman taka-alalle. Kai tässä asiassa painaa se, että eihän Junon ja Dinjon kanssakaan mitään tehdä, niin olkoon. Katsotaan mitä Dinjolle tapahtuu, kun epilepsia lääkitys jätetään pois syyskuun aikana. Testataan jatkuuko kouristuskohtaukset vai ei? Toivomme todella, että kohtaukset olisivat taakse jäänyttä elämää ja voisin jopa jotain harrastaa Dinjon kanssa.
Autokuumekin käväisi, onneksi se jo meni menojaan : )
Paljon olisi tekemättömiä töitä täällä kotona, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Jospa huomenna, kun alkaa pakkoloma, jaksaisi aloittaa jotain tärkeää tekemistä ; )
Oikein hyvää viikkoa kaikille, jotka jaksavat vielä seurata sivuillani meidän edesottamuksiamme!
PS. Huomenna ilmeisesti tulee www-sivujeni tekijä katsomaan miksi sivut eivät suostu kunnolla toimimaan...
Kerrankin oli kamera matkassa, kun veimme koirat uimaan. Sää oli miellyttävän lämmin vaikka aurinko oli kadonnut pilvien taakse. Lenkin jälkeen oli mukavaa viedä koirat meren äärelle uinti puuhiin : )
Juno oli ensimmäinen vedessä ja tuntui siltä, että ulappa kutsui, niin nautinnollisesti koiramme ui meren viileässä syleilyssä.
Useamman uintihetken jälkeen myös Dinjo uskaltautui syvemmälle isänsä perään, kuin pyytäen sitä palaamaan takaisin rantaan...
Tältä näyttää uitettu hovawart Dinjo, hieno kreppikarva peittää koko kroppaa. Aamulla sitten on karvat kutakuinkin sojottamassa mikä minnekin : )
Tässä taas uitettu Juno, joka jo odottelee iltaruokaa eikä millään viitsisi katsoa kameraan.
Tässä sitten molemmat koirat odottavat ruokaansa. Vasemmalla Dinjo ja oikealla Juno.
Nämä meren rannan äärellä vietetyt hetket ovat ikimuistoisia. Meidän kaikki koiramme ovat rakastaneet vettä. Uintipaikkaa lähestyessämme koirilla alkaa kummallinen neliveto ja siitä sitten suinpäin veteen. Eikä niitä saisi millään pois sieltä ihanasta viileydestä. Kumpa olisi oma mökki veden äärellä niin koirille olisi mahtavat oltavat : )
Tuolla www-sivuilla on edelleen ongelmia. Nyt en pysty päivittämään sivuja ollenkaan, en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Uutiset siis varmaan tulevat nyt tänne blogimaailmaan.
Tänä vuonna on jäljellä kaksi näyttelyä, jonne Junon ilmoitin: 16.8. Kouvolaan sekä 14.9. Porvooseen. Jos jotain muutoksia/lisäyksiä tulee niin infotaan niistä sitten erikseen.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Kun on tämmöinen maanmatonen, joka ei ymmärrä tuon taivaallista näistä www-sivuista.
Päivitin omia kotisivujani, mutta ne eivät jostain kumman syystä toimi oikein mitenkään. Etusivu aukeaa, mutta siinäkään ei näy päivitystietoja. En myöskään saa auki kenenkään sellaisen sivuja, joissa on osoitteessa pp.inet. Toivottavasti vika on Soneralla eikä minulla : (
Suuntasimme siis koiranäyttelyyn Järvenpäähän. Ystävä varoitteli ruuhkasta siellä paikan päällä, mutta kehämme alkoi sellaiseen aikaan, että mitään ruuhkaa ei missään näkynyt. Pääsimme myös aika lähelle näyttelyaluetta, joten ihan hyvältä kaikki vaikutti. Iloinen yllätys odotti meitä, Juno arvosteltiin ERINOMAISEKSI : ) Jee...
Aamuhan alkoi Junon hampaiden pesulla, jonossa oli seuraava koira, joka valitettavasti hampaiden pesusta huolimatta päässyt mukaan : (
Hyväthän niistä sitten tulikin, meinaan hampaista : )
Hovawartteja oli ilmoitettu näyttelyyn 18 kappaletta, uroksia 10 ja narttuja 8. Avoimessa luokassa esiintyivätkin kaikki hovawartin värit. On oikein mukavaa, kun näyttelyssä näkee koko väriskaalan. Juno tuli luokassaan toiseksi saaden ERI:n. Luokan voitti Haminan edustaja Vallu, onnea heille!
Paras uros kehässä sitten juostiinkin hieman enemmän. Tuloksena tuosta juoksusta tuli PU 4, Vallu oli PU 3 eli hyvin pärjättiin. Juoksemisten jälkeen olikin aika suunnistaa autolle. Parkkipaikalla vielä yllätti jano.
Oli myös ostettava tuliaiset kotimiehelle Dinjolle (kasa puruluita). Sitten auton keula kohti kotia. Oikein mukava päivä oli, hieman satoi mennessä sekä näyttelyn aikana vettä tihkui taivaalta. Näyttelykehä sekä sen laidat olivat huonossa kunnossa, vesi lainehti, joten koirien turkit eivät oikein pysyneet kuivina, mutta se ei kenenkään menoa haitannut.
Tuomarin arvostelun voit lukea Junon arvostelut sivulta.
Viikko alkoi hevosaiheilla.
Maanantaina kävin katsomassa ystäväni uutta täysiveritammaa. Hieno yksilö. Varmasti muoto ja liikkeet paranevat koulutuksen myötä. Tammaa on hyvin vähän ratsastettu, joten työmaata ja tekemistä hevosessa riittää. Tässä pari kuvaa:
Keskiviikkoaamuna sitten suuntasimme Reijan luokse katsomaan viisiviikkoista orivarsaa, olihan reipas pakkaus. Kiitos Reija mukavasta aamupäivästä ja hyvistä tarjoiluista : )
Eikös olekin suloinen pörrötukka? Huomatkaa myös turvan hieno salmiakkikuvio. Niin rohkeasti se tuli meitä tervehtimään. Arvatkaa kasvaako hevoskuume päivä päivältä?
Illalla sitten kävimme vielä katsastamassa yhden seitsemän vuotiaan suomenhevosruunan, joka on tulossa myyntiin, mutta hintaa tällä hienosti liikkuvalla ruunalla on minun budjettiini aivan liikaa. Kyllä nyt alkaa tuntua siltä, että en ikinä löydä sopivaa hevosta... : (
Tänään päivällä leikkasin Dinjon kynnet, nyt ei kuulu rapinaa, kun koira liikkuu laminaatilla. Hienosti kynnen leikkaus sujuu, kunhan ensin saa metsästettyä koiran tähän operaatioon. Kumpikaan koira ei oikein pidä tästä operaatiosta, mutta todella hienosti ne makaavat kyljellään leikkauksen ajan.
Iltalenkkinä sitten kiersin Junon kanssa yhden tunnin ja viisi minuuttia kaikenlaisia syrjäteitä. Tosi mukavaa kävellä yhden koiran kanssa. Isäntä lenkitti Dinjon omilla poluillaan. Kun me Junon kanssa tulimme kotiin, niin Dinjo yritti melkein syödä minut, oli niin mahtavan kivaa, kun emäntä tuli kotiin : )
