Sain kuin sainkin puhuttua töistä vapaapäivän torstaille, jee ihanaa .

Torstaina aamulla lähden Meren kanssa käymään eläinlääkärillä. Ei mitään vakavampaa, mutta tsekataan nuo hampaat. Osa niistä irtoaa ihan hyvin, mutta osa roikkuu ikenessä kiinni aivan liian kovaa. Tarkistetaan tilanne ja samalla haetaan Dinjolle pullo kaliumbromidia... Dinjo niin tykkää siitä . Näkisitte tämän koiran ilmeen aamusella, kun on aika ottaa mitallinen kaliumbromidia... Yök...pelkkä hajukin on paha, saatikka maku...plääh... Ottaa Dinjo lääkkeen, mutta nieleskely ja yskintä on sitten sen mukaista, että kuin olisi jotain tosi, tosi yökköä laittanut suuhunsa.

Loppu vapaapäivän ajattelin siivoilla... Meinasin ja olen jo kutsunutkin vieraita kylään. On taas se aika vuodesta, kun ikää karttuu... No mutta minähän olen vielä ihan nuori . Kakkua on tilattu, itse en nyt jaksa keskittyä leipomiseen. On tämän huushollin siivoamisessakin ihan tarpeeksi touhua.

Koiratouhuissa tapahtuu: Olen ilmoittautunut koulutuksiin...taas... Ei oppi ojaan kaada, kuuluu vanha sananlasku. Ensin on vuorossa hakukoulutusta oman seuran puitteissa. Maaliskuussa olisi Kasvattajan peruskurssi, tavoitteena mahdollisesti siruttajan valtuudet. Olisi ehkä mukavaa kasvattaa yksi oma koirapentue maailmalle???  Viettikoulutukseenkin olisin halukas osallistumaan, sekin olisi maaliskuussa. Katsotaan mihin kaikkeen tässä ehtiikään. Niin ja oman seuran vuosikokoukseenkin haluan osallistua... Kuulen taas mitä on tiedossa ja on mukava nähdä tuttuja.

Ensimmäinen näyttely on maaliskuussa Kaapelitehtaan pentunäyttely, Meren ihan eka näytös . Tuossa blogin oikeassa sivupalkissa on suunnitellut näyttelyt Merelle ja Junolle, mutta muutoksia niihin saattaa kyllä tulla.

Koirakoulu alkaa perjantaina 12.2., sinne menen Meren kanssa lähinnä katsastamaan koirani käytöstä muita koiria kohtaan. Hakutreenit jatkuvat viikonloppuisin. Kotona treenaillaan tottelevaisuus asioita.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!!!

Tänään kello 10.00 olimme sovitulla alueella aloittelemassa hakutreeniä. Treenit olivat hyvin pienimuotoiset. Kaikkiaan neljä koirakkoa oli ilmoittautunut ranta-alueella järjestettävään treeniin.  

Merelle otettiin kaksi takaa-ajoa. Toinen vastatuuleen ja toinen myötätuuleen. Koira oli tosi innokas ja vauhdikas. Näki että kaikki mitä oli opittu aiemmissa treeneissä otettiin käyttöön. Hyvin koira irtoaa ja juoksee suoraan maalimiehen luo... Kivaa oli vaikka kylmä jäältä puhaltava tuuli hyydytti suurimmat haaveet piiloihin menemisistä. Tämä treeni oli australianpaimenkoira voittoinen kolme auspaita ja yksi muun rotuinen. Mukava porukka oli paikalla ja mukava kouluttaja. KIITOS TEILLE MUKANA OLLEILLE!

Tässä muutama kuva todistusaineistoksi:

Treeneissä oli myös todella mukava auspai-uros, joka jaksoi leikkiä ja juoksuttaa Mereä...

Treenin jälkeen oli kotona vielä otettava muutama kuva koirista, jotta saisitte taas nähdä mustia hoffeja

Juno lepäilee...

Dinjo katselee jääkaapille...

Jos vaikka saisi jotain syötävää...?

Eikös niitä nameja jo pikkuhiljaa alkaisi meillekin tippumaan???

Etualalla Dinjo ja takana Juno...

Oli pakko laittaa tämä. Minä kuvasin tulppaaneja, mutta uteliasta uteliaampi Dinjo kurkistelee kuvassa ...

Hyvää viikonloppua kaikille!

KIITOS KAIKILLE KOMMENTIN JÄTTÄNEILLE!

Kiitos myös teille, jotka olette jälkiä jättämättä käyneet sivullani! Tilasto näyttää, että teitä lukijoita on enemmän kuin kommenteista voi lukea!

Pyyntöjen perusteella yritän taas jatkaa uudella innolla, onhan näitä tapahtumia kuitenkin koko ajan ja kerrottavaa kertyy. Kyllä sitä jotenkin on jo tapojensa orja, onhan sitä mukavaa kertoa kuinka meillä nyt menee .

Nyt on blogini katkolla ...

Toivon jokaisen lukijan kuittaavan jollakin tavalla tätä kirjoitusta... jos lukijoita on vähän niin mietin onko aihetta jatkaa...

Koska luet tätä,se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen  ...

Tänään kävimme eläinlääkärissä Junon kanssa. Junon selästä poistettiin talirauhaskasvain. Onneksi ihan hyvänlaatuinen eli mitään vakavampaa ei tosiaankaan ollut. Ihana juttu. Samalla putsattiin hampaat ja tutkittiin nielua, koska Juno on hieman yskähdellyt. Hammaskiveä löytyi sekä ientulehdusta, jotka kuulemma saattavat aiheuttaa myös muita tulehduksia. Nyt on sitten kipulääkitys ja antibiootti kuuri. Toivotaan, että haava paranee hyvin.

Tässä muutama kuva, jossa näkyy missä patti oli ja millainen haava jäi. Haavan pituus on n. 7 senttiä. Minä ja Kepo seisoimme sitkeästi koko leikkauksen ajan katsomassa tapahtumaa... Ehkä olisi pitänyt lukea eläinlääkäriksi .

Nyt sitten hoidellaan toipilasta ja odotellaan tulevaa viikonloppua. Lähdemme silloin Meren kanssa katsastamaan uutta koirakaveria mökkimaisemiin .

Taas on aika eläinlääkärille, tällä kertaa Juno menee tiistaina eläinlääkärille klo 15.00. Sillä on lapojen välissä peukalonpään kokoinen patti. Ei se sitä mitenkään haittaa, mutta minä haluan tutkituttaa sen. Junolla oli aiemmin tuolla takapuolen päällä samanlainen pahkura, joka osoittautui talirauhaspatiksi, joka sitten poistettiin. Silloin eläinlääkäri sanoi, että saattaa käydä niin, että niitä patteja voi ilmestyä muuallekin. No nyt tuo yksi pahkura pulpahti ja mennään katsastamaan, että mikä patti on kyseessä.

Samalla putsataan hampaat ja katsotaan kurkkuun. Juno on hieman yskähdellyt, mutta se voi johtua tuosta lumesta, jota pitää hampsia suu täyteen kun ollaan pihalla. Tätä samaa tekevät kyllä Dinjo ja Merekin. Eli lumi on vissiin hyvää, kun se on kylmää ja kosteaa .

Raportoin sitten mitä eläinlääkäri Junosta sanoo.

Nyt ollaan sitten yritetty viisastua näissä koirakisojen jännitystilanteissa.

Olin eilen kuuntelemassa Seppo Heinon luentoa: Psyykkinen valmennus. Aihe on tosi läheinen, koska minä olen hyvä esimerkki ihmisestä, joka jännittää koetilanteissa niin paljon, että koko koe voi mennä ihan penkin alle. Heino kertoi hyviä esimerkkejä elävästä elämästä ja samalla saimme materiaalia luennolta. Paljon asioita, paljon opittavaa, paljon hyviä neuvoja. Mielikuvaharjoitusten tekoa, keskittymistä, rentoutusta, testejä, minäkuvan vahvistamista.

Vielä kun totesi, että ajattelu- ja toimintastrategioista omaan nilkkaan osui näinkin hieno sanayhdistelmä: Defensiivis-pessimistinen strategia. Tämä kertoo siitä, että minäkuva on vajaa, minulla on alhainen tavoitetaso, epävarmuutta, jännitystä ja ahdistusta. Eli kisaan mennessäni sanon kaikille: minä en osaa ja kaikki menee kuitenkin ihan kehnosti... Plääh... Huomaan, että pitää katsoa peiliin ja todeta, minä teen parhaani, olen hyvä tässä mitä teen. Ehkä jossakin vaiheessa kilpailujännitys pienenee ja voin ihan rauhallisin mielin osallistua kokeisiin. Luennolla selvisi myös kokemuksen vahva osuus. Kun kilpailuja on takana yli kymmenen niin siitä alkaa tulla rutiinia ja se helpottaa kisajännitystä.

Kun vien koirani koiranäyttelyyn ja esiinnymme kehässä tuomarille, niin tämän jännityksen olen jo saanut minimoitua. Tottakai pieni perhoslauma vatsassa lentelee, mutta sehän on ihan tarpeellinen jännitystila. Kuinka tuomari näkee koirani? Mitä puutteita siinä on? Miten koirani käyttäytyy kehässä? Tämä on taas uusi haaste, kun aloitamme Meren kanssa näyttelyuraa. Innolla odotan mitä tämä pieni uusi koiruus tuo tullessaan .

Olen myös lukenut Salme Mujusen kirjaa, Tie tottelevaisuusvalioksi... Näinköhän sieltä minäkin jotain löytäisin ja pystyisin antamaan koiralleni hyvät ohjeet tottelevaisuuden alkutaipaleelle. Nyt vaan olisi tosi ihanaa saada muitakin nuoren koiran kanssa aloittavia ihmisiä mukaan. Yhdessä harjoittelemalla ja toisten kanssa läpikäymällä saisin paljon enemmän irti näistä tottelevaisuus osioista. Minulla on varmasti paljon opittavaa ja haluaisin oppia ihan perusasioista lähtien...

Koirani on nyt 4 ½ kuukautta ja ihan pieniä harjoitustehtäviä olemme jo tehneet. Ihan rauhallisesti rauhallisissa oloissa. Koirani oppii helposti, mutta jollakin lailla tuntuu, että en saa siitä kuitenkaan sitä kaikkea irti, mitä voisi joku kokeneempi koirankouluttaja saada. Katsotaan ja toivotaan parasta. Minulla on hyvät työkalut hyviin suorituksiin, mutta kunhan saisin oikeat palat oikeille kohdilleen.

Näin syvällisesti alkaa tuleva viikko...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Lähtee se vuosi näinkin käyntiin eli paukkupakkasilla. Eipä tarvitse kauheasti lenkkeillä koirien kanssa, kun jo pienen matkan jälkeen näyttää anturat viilenevän siihen suuntaan, että kylmä kangistaa nopeasti. Saamme kuitenkin asianmukaiset lenkit tehtyä, ettei jo ovensuussa lyödä koirankynsiä oven karmiin ja jarruteta. Kyllä koirat aina ulos lähtevät, oli sitten tosi kova pakkanen tai lumisade.

Tiistai iltana sain hirvittävän mahataudin... Oksensin ja ripuloin oikein rajusti. Kuumekin nousi silloin keskiviikkona. Oksennustautia kesti yhdeksän tuntia ja vielä tänään vatsassa velloo jokin outo tunne. Ruoka ei oikein maistu, kahvia en ole juonut juuri ollenkaan ja olo on muutenkin heikko. Torstaina olin sairaslomalla ja perjantaina kävin tekemässä töitä muutaman tunnin, enempää ei millään pystynyt .

Mere kasvaa kohinalla. Saimme sille rabies-rokotuksen ja samalla punnittiin pikkumies, painoa 14,8 kg. Komea miehenalku on kyseessä. Nyt jo nostaa koipea asioidessaan puhtaalle hangelle. Siihenhän voisi vaikka kirjoittaa nimen. Pienen pieniä treenejä olemme tehneet pihalla sekä sisällä. Oppiminen tällä yksilöllä on oikein hyvä. Kun vaan itse nyt osaisi oikein aloittaa nämä koulutussessiot.

Otetaan taas loppuun kuvia. Ensin lumista maisemaa:

Tämä pölli odottelee kevättä

Vasemmalta Juno, Mere "Afrikan tähti" kertoi ystäväni ja oikealla Dinjo

Juno, Mere ja Dinjo

Vasemmalta Dinjo, Mere ja Juno

Nyt otetaan koirasta mittaa... Ihan leikkimielinen koitos

Nyt kunnon juoksuun... mars mars...

Juno edellä, shikaanin vetää suoraksi Dinjo ja Mere yrittää koota lauman .

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Sanotaan, että ihminen voi olla levoton. Minä olin eilen illalla levoton, enkä ollenkaan tiennyt syytä mistä tämä johtui. Uuden vuoden vastaanotto meni hienosti, selvin päin, raketteja ihaillen, sänkyyn kömmimme jo ennen puolta yötä. Mere, joka näki elämänsä ensimmäiset raketit ja kuuli sen kaamean paukuttelun, käyttäytyi kuin viilipytty... Ihana koira! Katseli vain kauniita välkkyviä valoja ja ihmetteli miksi Juno yritti metsästää näitä kimaltavia valoja .

Levoton... Niinhän minä äsken kirjoitin. Menimme ajoissa eilen illalla nukkumaan. En ollut vielä nukkunut yhtään, kun heräsin Dinjon kynsien raapimisääneen. Valot äkkiä päälle ja niin... 21. kouristuskohtaus oli todellinen. Täydestä unesta, oikealla kyljellään maaten, jalkojaan kouristellen, niska jäykkänä, lasittunut katse silmissään, poissa meidän luotamme, poissa tästä maailmasta, hieman tuli pissaakin alle ja suupielissä valtavat vaahtokasat. Minä siinä vieressä, koko ajan silitellen ja rauhoitellen. Kohtaus kesti n. yhden minuutin... Minusta se tuntuu aina paljon pidemmältä. Tajuihinsa Dinjo tuli nopeammin kuin aiemmin ja Kepo sitten käytti sen ulkona haistamassa happea. Oli käynyt myös pissalla. Kun Dinjo tuli sisään, ei olisi uskonut, että koira oli juuri äsken kouristellut. Se kiipesi sänkyymme ja annoimme sen nukahtaa meidän väliin. Kauaa ei kuitenkaan siinä malttanut nukkua ja siirtyi lähemmäs isäänsä, Junoa. Olisiko levottomuuteni johtunut tästä?

Mielestämme kohtaus oli lievempi ja palautuminen kohtauksesta oli nopeampi. Mietimme, olisiko jo mahdollista, että Barbivetin lisäys olisi vaikuttanut tähän tilanteeseen. Dinjon lääkitys on se puolitoista tablettia aamuin illoin. Aamuisin Dinjo saa vielä kaliumbromidia 3,5 ml. Maaliskuussa menemme sitten verikokeisiin ja näemme fenobarbitaalipitoisuuden määrän. Pidämme peukkuja ja toivomme, että lääke auttaisi.

Niin... kaikesta huolimatta:

TOIVOTAMME HYVÄÄ TÄTÄ VUOTTA 2010 KAIKILLE!

Taas täyttyy yksi vuosi elämässämme... Paljon kaikenlaista on tapahtunut ja paljon on jäänyt tapahtumatta. Osa koskettaa syvältä, oikein sieluun sattuu. Osa on mennyt jo menojaan. Yhteenvetona voisi sanoa, että vuosi on ollut tosi rankka ...

Pieni yhteenveto on varmaan paikallaan. Herätellään vielä kerran vuosi 2009...

Junon jutut: Juno täytti elokuussa 8 vuotta, siirtyi siis näyttelytouhuissa veteraaniluokkaan. Vuoden aikana pääsimme koluamaan vain kaksi näyttelyä, toinen avoimessa luokassa, sijoitus EH. Yksi veteraaniluokka, sijoitus VSP-VET, jee . Kaksi näyttelyä jouduimme peruuttamaan, kun Junolta jouduttiin poistamaan viisi hammasta. Nyt koiruus voi hyvin. Uusia näyttelyitä jo suunnitellaan tulevalle vuodelle.

Dinjon jutut: Meidän kultamussukka täytti maaliskuussa 3 vuotta. Kolme kertaa olemme vuoden aikana tutkituttaneet koiran epilepsia kohtausten vuoksi (alkoivat 31.12.2007). Kolmesti on tutkittu verinäytteet, arvot ihan ok. Tämän vuoden aikana epilepsiakohtauksia on ollut yhteensä 10, toivottavasti uusia ei nyt tulisi! Dinjo kävi marraskuussa Match Show:ssa, sijoitus BIS 4, jep jep!!

Mere: Tuo suloinen ja valloittava australianpaimenkoira muutti meille 23.10. Se on tosiaankin valloittanut ihmisiä siellä missä se kulkee. Harrastuksena aloitettiin jo hakuilut. Kaikenlaista näyttely- ja hoitamistreenejä olemme jatkuvasti myös harjoitelleet. Tavoitteena on ensi vuonna aloittaa näyttelyreissut sekä jatkaa harrastuskoiran kouluttamista.

Koirien kanssa ollaan lenkkeilty, uitu, kuljeskeltu siellä ja täällä. Hoidettu pihaa. Harjoiteltu tottista. Sisällä puuhailtu kaikenlaista pientä ja mukavaa. Olemme yrittäneet kehittää aktiviteettia niin koirille kuin itsellemmekin.

Hevonen... Allu the Horse tuli maaliskuussa ja lähti syyskuussa. Syy tähän lyhyeen elämään meidän kanssamme loppui pahaan kaatumiseen Allun kanssa maastoillessani... Olen edelleen peloissani, jos pitäisi ratsastaa maastossa. Korvien väliin jäi aikamoinen kauhukuva . Ratsastus loppui, kun hevonen lähti. Nyt pystyn jo ontumatta kävelemään. Samasta syystä päättyi opiskelut hevosten parissa... Kaipaan opiskelukavereita ja sitä fiilistä joka siellä oli...

30 000 kävijän raja rikkoutui 19. huhtikuuta, KIITOS LUKIJOILLE!

"Uusi auto" KIA siirtyi omistukseeni heinäkuussa. VW Passat löysi uudet omistajat.

Hankin uuden "läppärin" maaliskuussa.

Tässä lyhyesti vuosi 2009...

ONNEA JA MENESTYSTÄ VUODELLE 2010!!!

Toivottavat: Ulla-Maija, Kepo sekä karvatassut Juno, Dinjo & Mere

Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!

Merry Christmas!

God Jul!

Metsän hiljaisuus, puut lumesta taipuu.
Sininen hetki vie pois kesän kaipuun.
Jostain leijailee nenään tuoksu piparin ja kinkun,
maahan murennan kurrelle ja pikkulinnuille limpun.
Lumihiutale hiljalleen leijailee maahan,
rauhallista joulua toivottaa saanhan.

T: Ulla-Maija, Kepo, mustat hovawartit Juno ja Dinjo sekä Mere aussi

Verikokeiden tulokset tulivat eilen.

Fenobarbitaalipitoisuus veressä 20, raja-arvot 15 - 45, maksa-arvot normaalit. Kohtausten määrä on ollut vuoden aikana n. 1 kk - 1 ½ kk välein. Eläinlääkärin kanssa olimme helpottuneita verikokeiden tuloksista siinä suhteessa, että maksa ei ole vielä kauheasti kärsinyt lääkkeistä, joten päädyimme yhteistuumin Barbivet-lääkeannoksen nostoon. Nyt Dinjo saa 1 ½ tablettia aamulla ja 1 ½ tablettia illalla. Kaliumbromidimäärä pidetään 3,5 millilitrassa (se on tällä hetkellä maksimissaan). Jännityksen sekaisin tuntein seuraamme Dinjon vointia. Viimeistään kolmen kuukauden päästä otetaan kontrolliverinäytteet. Pitäkää peukkuja, että nyt olisi lääkitys kohdallaan......

Päivä päivältä kasvaa meidän "pieni" pentumme Mere. Kohta se ei enää mahdu mustien poikien mahan alta. Taitaa ongelmaksi muodostua suuri kiertäminen, jotta voi temmeltää vanhempien koirien kanssa. Päivällä Mere rellestää kotona ihan yllin kyllin, mutta kun minä kotiudun töistä, niin pentu käpertyy tyytyväisenä, joko syliini tai lattialle minun lähelleni. Minä voin hyvin pienin käskyin asettaa koiran kuosiinsa ja se uskoo minua... Hauska veitikka .

Mere on nopea oppimaan, mutta rotuunsa nähden se taitaa olla tooossiii rauhallinen pakkaus. Sellainen katseenvangitsija ja ihmisten hurmaaja. Tänään kävin ostamassa koirille lelut joululahjaksi. Tein myös suuren luokan tilauksen VipStoresta, ihan vaan koirille. Sain edustajalta kuvaston ja eipä aikaakaan, kun minä halusin tuon, ja tuon, ja tuon, ja tuon... No onneksi ei tuota rahaa ole ihan liikaa, olisi varmaan ostettu kuvastosta kaikki tuotteet . Ostin myös hauskan Ällitälli motivointilelun, siitä kuitenkin puuttuu vielä muutama osa, ehkä ne jouluksi ehtivät ja koirat pääsevät testaamaan omaa ällitälliään...

Pakkanen on paukkunut  täällä meillä aika lailla, öisin on melkein -20 astetta ja päivällä lämpötila on n. -15 astetta. Eipä koirat kauan ulkona viihdy, kun tassuja jo alkaa nipistellä ja on kiireesti päästävä sisään. Pakolliset lenkit on hoidettu Kepon voimin ja minä ulkoilutan aamuisin ja iltaisin Meren tuossa omalla pihalla. Se on muuten jo SISÄSIISTI, huh miten nopeasti se oppi...

Ja loppuun perinteinen kuvapläjäys ...

Koissut levolla...vasemmalta Juno, Mere ja Dinjo

Mere ja minun tekemä hartiahuivi... joka on kesken...

Näin on sitten hyvä nukahtaa, kun olen tullut kotiin...

Kuvasarja lasin tiskauksesta; olin juonut lasin kermalikööriä, niin lasihan oli tietysti puhdistuksen tarpeessa

Voihan lasinpesukin olla näin I H A N A A A A !!!!!

Tänään kävimme aamupäivällä eläinlääkärin vastaanotolla. Mukana oli koko lauma . Vastaanotolle veimme kuitenkin vain yhden koiran eli Dinjon.

Aamulla aikaisin heräsimme ja pakkasimme kolmikon Caravellen takatilaan. Mere oli ihan ensimmäistä kertaa ison auton takaosassa... Hieman minua arvellutti, että joudummeko jossain vaiheessa pysähtymään, jos pentu ei viihdykään siellä takana. Mutta ei... Pois tuollaiset ajatukset, eihän siellä tarvitse mitään pelätä, koska isommat koirat olivat matkassa mukana ja osoittivat pennulle, että ihan turvallista tämä on. Ihanat karvakorvat, meidän mustikat .

Minä kävin sitten Dinjon kanssa eläinlääkärin vastaanotolla. Dinjo tutkittiin yleisluonteisesti ja samalla otettiin verikokeita... Niistä tulokset sitten myöhemmin, kunhan ne saamme. Vastausten saavuttua eläinlääkäri soittaa ja mietimme lääkeannosten määrän mahdollisia muutoksia. Kaikki oli hyvin  Dinjolla. Selän nikamamurtumat ovat luutuneet, joten selkä on hieman jäykkä, mutta liikkeissä tätä ei huomaa. Verikokeen otto sujui hienosti. Punnitsin samalla Dinjon, painoa 32 kiloa. Painona se tuntuu suurelta, mutta kun Dinjon kylkiä rapsuttaa niin selkeästi tuntuvat kylkiluut. Mielestäni koira näyttää jopa laihalta, mutta eläinlääkärin mielestä se on oikein hyvässä kunnossa. Ihan tätä sairauttakin huomioiden. Kehuskelin siinä, että kuinka hyvin Dinjo on ottanut pennun tassujensa huomaan ja lupasin myös esitellä pennun ennen lähtöä. Dinjo autolle aamuruoan syöntiin. Mere hihnan päähän ja sisään vastaanottotiloihin.

Kylläpäs valloitti meidän pikkuinen Mere vastaanotossa työskentelevät henkilöt. Mere sai runsaasti kehuja ja rapsutuksia. Kehuivat koiran avoimuutta ja sen valloittavaa luonnetta. Osaa Mere kyllä hurmata . Oli niin mukavaa olla siellä pennun kanssa, koska kaikki tykkäsivät siitä. Käytin myös Meren puntarissa ja elopainoa oli 12,15 kg.

Kotimatka sujui hyvin ja kotiinpäästyä oli pakko suunnata töihin ja jättää koirat sekä Kepo nautiskelemaan oman tuvan lämmöstä.

Loppuun muutama kuva:

Mere ja vetoleikki

Mere ja auringonpaiste...

Taashan myö keikistellään

Tuolinvaltaajaörkit... Dinjo ja Mere...

No nyt väsyttää...

Koko lauma: vasemmalta Dinjo, Mere ja Juno

Mere ja lelu, jota en nyt kyllä anna...lähden karkuun... Kuvaaja MariJ

Kukkulan kingi... kuvaaja MariJ

Nyt on kolme kuukautta sitten muutettu Dinjon epilepsia-lääkemääriä. On aika mennä verikokeisiin, jotta saadaan selville nykyiset arvot. Barbivet-lääkkeen määrää nostettiin 1,5 tbl / vuorokaudessa ja kaliumbromidin annos nousi 3,5 ml / vuorokaudessa. Kohtausten määrässä, kestossa ja voimakkuudessa ei ole tapahtunut havaittavia muutoksia. Vuoden vaihteessa tulee ensimmäisestä kohtauksesta kuluneeksi kaksi vuotta ...

Aika eläinlääkärille on torstaina kello 8.30. Suunnittelimme Kepon kanssa, että taidetaan ottaa koko lauma ajelulle mukaan. Kepo sitten voi hoidella Junoa & Mereä sen aikaa, kun me käymme kokeissa. Saapahan koiruudet muuta ajattelemista, kun pääsevät ison auton kyytiin matkustamaan.

Kerta viikkoon on suoritettu Merelle hoitotoimenpiteet. Kynnet leikattu, turkki harjattu ja kopeloitu koko koiruus läpikotaisin. Hampaiden näyttö kaipaa vielä hiontaa. Nyt osataan hienosti seisoa, tulla sivulle, istua, seurata, odottaa , hyvin nämä toimet sujuvat muutaman sekunnin sessioina. Liikaa en halua pennulta vaatia, mutta aina mukavan leikin varjolla otetaan pientä tottelevaisuus kasvatusta. Kontaktitreeni sujui kahden kokeen jälkeen, nyt Mere jo tietää mitä pitää tehdä, jotta emännältä irtoaa namipala kädestä. Ensimmäinen rokotuskin on jo otettu ja seuraava on 23.12. Painoa pennulla on n. 10 kiloa.

Nyt kutsuu nukkumatti ja pienimuotoinen ulkoilu koirien kanssa.

Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Viikko vierähti tosi nopeasti. Töissä tavallisen kiireistä ja kotona illalla sitten jo täysi pimeys... Ei oikein jää koiratreeneille aikaa, joten...

Perjantai-iltana oli vuorossa perinteinen glögi-tottis Kaakon Käyttökoirien koulutusaiheena. Päätin suunnistaa Meren kanssa sinne, kun ensin töiden päätyttyä vein pennun portille tutustumaan naapurin jättikokoiseen tanskandoggi narttuun. Tosi mukavan oloinen nuori narttu. Ensin Meren piti kovasti haukkua suurta koiraa, mutta sitten sitä jo tutustuttiin. Dogi olisi halunnut jopa leikkiä Meren kanssa, mutta suuren tassun tuntuva huiskaus olisi kaatanut meidän pikkumiehen , joten hillitsimme leikin ihan nuuskutustasolle. Myös naapurin pikkutyttö kävi ihastelemassa koiria. Hieman hän vierasti isoa koiraa, mutta Meren kanssa olisivat mielellään aloittaneet juoksuleikit. Merekin selvästi intoutui pikkutytön riemunkiljahduksiin... , suloisia, kaikki tyynni.

Sitten sinne kentälle... Mikään suuri jättimenestys ei tämä glögitottis ollut, mutta onneksi paikalle oli kuitenkin saapunut hieman vajaa kymmenen koirakkoa. Kentällä juotiin glögiä, syötiin pipareita, koirakoille oli pieni alkuleikki, pieni tottelevaisuusrata sekä nakin etsintä. Meren kanssa osallistuimme nakinetsintään, se meni hienosti. Neljästä kiilapurkista yhden alle oli piilotettu nakinpalanen, hetihän meidän tarkkakirsuinen pentumme löysi oikean purkin. Kokeilimme myös tottelevaisuusrataa...pujottelua, pienen pieni lautaeste, istuminen ja maahanmeno... Mere suoriutui tehtävästä hienosti, vau... Tärkein tehtäväni oli tutustuttaa pentua toisiin koiriin, että ei niitä tarvitse haukkua. Yllättävän hyvin sekin meni, ei haukuttu oikeastaan ketään, mutta tutkittiin tarkkaan mitä kumman nelijalkaisia tassutteli pitkin kenttää. Kivaa oli! Kiitos järjestäjille!

Tänään sitten oli vuorossa kaupunkiosuus. Tarkoituksena oli kulkea hieman kaupungilla ja katsoa kuinka pentu suoriutuu vastaantulevien ihmisten ohituksista. Välillä olisi ihan välttämättä pitänyt päästä katsomaan ja tervehtimään, mutta pienellä houkuttelulla matka jatkui. Kaikki omituisimmat paikat piti ihan tassutella henkilökohtaisesti ja tutkia, että millaisia materiaaleja käytetään kaupungin jalkakäytävien ohessa. Minä perässä ja pentu edellä tutkimme näitä ihmeellisiä asioita. Piipahdimme myös paikallisessa eläinkaupassa katsastamassa joulun ajan herkkutarjoilut. Hienosti sekin sujui. Tällä samalla reissulla törmäsimme tyttäreeni lapsineen sekä matkassa olleesseen mieshenkilöön. Mukavan tuntuinen kaveri... He kaikki rapsuttelivat Mereä innoissaan, onhan tuo niin suloinen pentu . Eli kaupunkiosuus meni kymmenen pisteen arvoisesti!

Ennen kaupunkikävely osuutta kävimme katsastamassa äitini vointia. Mere kapusi äitini syliin ja oli siinä niin mielinkielin kuin pieni koiranpentu vain osaa. Äiti sitä siinä rapsutteli ja kehuskeli kuinka suloinen ja pehmeä tämä pieni koiruli on...

Yksi puhelinsoitto ennen kaupungista lähtöä ja suuntana tyttärentytär, jolla on kaksi welsh corgia. Kävimme ihan sisällä asti tutkailemassa ihanat koirat. Narttu hieman komensi Mereä, mutta pienen turkin ravistelun jälkeen oli taas reipas koiranpentu lähdössä emännän kanssa kohti kotia.

Tosi hieno ja antoisa reissu! Nyt on sitten lattian tasalla yksi hieman nuutunut koiranpentu, Mere!