Hip hei ja hurraa, kylläpä oli rentouttava ja paljon kokemusta antanut ratsastustunti. Vettä satoi ensin tihuttamalla ja pikku hiljaa se koveni. Olin ihan kuin uitettu koira, kun tunti päättyi... Mutta niin oli hevonenkin märkä.

Lohduttavinta tässä tunnissa oli se, että tämä ratsastuksenopettaja kehui Allua oikein kovasti. Sanoi, että se on rakenteeltaan oikein hyvä, liikkuu kauniisti ja tahdikkaasti. Hyvän ratsastajan alla hevosesta saa parhaat puolet esille. Minä itse en ole mikään huippu, mutta ei minun tarvitsekkaan olla . Mielestäni pääasia on se, että saan hevosen liikkumaan sinne minne haluan sekä pystyn määräämään sen vauhdin. Olen siis hevosen pomo, niin se kaikki toimii.

Vanhempi koirani Juno alkoi taas osoittaa hieman ontumisen merkkejä... Ikävää, enkö pystykään käyttämään sitä enää näyttelyissä?! Mitäs minä sitten teen???

Taitaa tuo sänky nyt kutsua. Hyvää viikonloppua!

Kun ei näin muuta helteellä keksi, niin pakkauduttiin autoon jossa ei ole ilmastointia ja sitä oli n. 8 tuntia lämmitetty auringossa, jotta voidaan viedä Dinjo rokotettavaksi. Lämmintä siis piisasi. Kylmät juomat matkassa suuntasimme eläinlääkärin luokse. Vuorossa oli nelosrokote. Eläinlääkäri tutki Dinjon ja totesi että koira on kunnossa. Piikki niskaan ja muutaman viikon kuluttua haemme sitten rabiespiikin. Sitten olemme taas hoitaneet tärkeät asiat kuntoon.

Tällä samalla reissulla veimme sitten Dinjon katsomaan upeita suuri hevosia tuonne kilpailupaikalle. Verkka-alueen laidalla tutustuimme näihin uljaisiin eläimiin. Dinjo näki hevosen ensimmäistä kertaa elämässään. Kovasti koira vaan nuuskutteli ja ihmetteli silmissään valtavan eläimen liikkumista. Ei haukkunut ei vinkunut, käyttäytyi tosi mallikkaasti. Hieno koira .

Huomenna olisi mahdollisuus ratsastustuntiin Allun kanssa. Saa nähdä jaksaako, on niin hurjan kuumaa... Tuntuu että kaikki läkähtyvät tähän kuumuuteen, mutta ei kun eteenpäin.

Kai noita mattojakin pitäisi pestä, mutta mistähän tuon inspiraation nappaisi??? Vai olisiko jollakin haluja suorittaa matonpesua??? Heh... ...

Autokuume jatkuu, pentukuume jatkuu... Maatila kuume jatkuu... Onneksi meillä saa olla haaveita... voimme vain toivoa ja odottaa, että edes joku niistä joskus toteutuisi...

Hyvää viikonloppua kaikille!

PS. Seuraavan opiskeluviikon lukujärjestyskin tuli jo... Eipähän pääse opinnot unohtumaan..

Tänään kävimme Junon kanssa jälkitarkastuksessa. Olin ottanut vapaapäivän ihan tätä varten. Tarkastettiin jalan kunto sekä suun kunto. Jalka on ollut jo huomattavasti parempi. Ontumista näkyy hieman, jos Juno on nukkunut pitkän aikaa samassa asennossa ja sitten lähtee liikkeelle. Toivottavasti olemme jo voiton puolella tämän asian suhteen. Eläinlääkäri suositteli tarkastamaan, että Junolle ei annettaisi liikaa ruokaa, taitaa olla hieman tukevassa kunnossa, säkä 66 cm ja paino 40,1 kg... Eihän Juno ole nyt edes päässyt liikkumaan, joten kunnon kohotus alkoi jo tänään. Myös uinti olisi Junolle hyvä liikuntamuoto.

Hampaiden suhteen kaikki näyttää hyvältä, mitä nyt muutama hammas puuttuu. Jotenkin vaan en jaksa uskoa siihen, että jos ja kun vien Junon näyttelyyn niin se arvosteltaisiin ihan samalla lailla kuin ennenkin vaikka hampaita puuttuu. Tuleehan minulla olemaan Kennelliiton lausunto mukana, mutta jotenkin en vaan usko... Onkohan tuo näyttelyurakin jo ohi??? Toivottavasti ei ... Aion kyllä ilmoittaa Junon vielä Kouvolan ja Porvoon näyttelyihin. Hovawarttien päänäyttely Tervakoskella on vielä mietinnän alla... Kun ei tuo juokseminen minulta oikein luonnistu ja Junokaan ei ole neljän viikon hihnaliikunnan jälkeen parhaassa vedossa. Katsotaan... Olisi kyllä mukava mennä taas tähän hovawarttien kesän suurimpaan tapahtumaan. Siellä näkee niin paljon tuttuja ja niin mukavia ihmisiä .

Eläinlääkärin kehotusta noudattaen vein nuo koissut tänään uimaan. Oli ihanan lämmin ilma ja vesi tuntui aluksi kylmältä, mutta pienen totuttelun jälkeen itsekin jo maltoin seisoa aaltojen hiveltävänä. En kuitenkaan uinut . Juno ui oikein kunnolla ja lopuksi lämmiteltiin rantakalliolla, yes, tätä elämää. Ihanasti merituuli sekä aurinko kuivattivat ihoa. Koirat seurailivat läheisellä luodolla uivia lapsia, melkein piti jo lähteä pelastamaan, ainakin Junon mielestä. Tyydyimme kuitenkin vain katselemaan ja kuuntelemaan lasten riemunkiljahduksia.

Juhannus oli ja meni. Kotona me vaan nautiskeltiin hyvästä ruoasta, mukavasta seurasta ja alkoholilla maustetuista juomista. Saunottiin pihasaunassa ihan mökkimaailman tyyliin. Mukavaa ja rauhallista. Tyttäreni lapsineen kävi syömässä ja kuluttamassa aikaa. Koirilla oli hauskaa, kun lapset leikkivät niiden kanssa.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

PS. Ei sattuisi kenelläkään olemaan mukavaa koiranpentua? Yritän jossakin vaiheessa löytää uuden harrastuskaverin itselleni... Ehkä en kuitenkaan ihan vielä, mutta haaveissa se on koko ajan...

PS. PS. Kuvia ei nyt millään saa, kamera on lainamatkalla...

RAUHALLISTA JUHANNUKSEN AIKAA KAIKILLE!

Nauttikaa keskikesän yöstä!

Voihan itku... ...

Ei olisi eilen pitänyt kirjoittaa mitään Dinjon voinnista, se kostautui aamulla...

Dinjo sai jälleen kouristuskohtauksen, joka lukumäärältään oli 3-vuotiaalle koiralle 16. Isäntä soitti kotoa ja ilmoitti, että uusi kohtaus oli ollut nyt aamulla klo 9.00. Kohtaus oli samanlainen kuin edellisetkin. Kestoltaan n. minuutti ja kohtauksen jälkeinen tila oli hieman lievemmän oloinen.

Että on p.a.s.k.a olotila...

Tulis vaan se kesä ja kärpäset, olis köyhälläkin ystäviä...

Juno on toipunut hyvin niistä hampaiden poistoista. Onneksi tuo suuvärkki on meillä ja elukoilla semmoinen, että se paranee nopeasti. Olemme nyt syöttäneet Junolle liotettua ruokaa, jotta mikään kovasti purtava ei sattuisi koiran hampaisiin. Kyllä Juno kerjäsi kovia nappuloita ja annoin muutaman katsoakseni kuinka koira käyttää hampaitaan... mutta ei, se nielaisi ne kokonaisina .

Dinjo on ollut ihan ok (koputan taas sitä maalaamatonta puuta). Se on ilmoitellut itsestään uusia hienoja ominaisuuksia. Se tuntuu tottelevan tosi hyvin, ihan hämmästyy kuinka se pysähtyy kuin seinään kun komennat sitä. Hauska otus. Muutaman kerran olen ottanut tuolla lenkillä sellaisia pieniä seuraamiskaavioita ja hyvin tuntuu koira niissä pelittävän. Harmi kun sen kanssa ei pääse kisaamaan.

Lauantaina 13.6. oli rakkaan koirani Dammyn muistopäivä. Tästä on kaksi vuotta, kun Suuri Musta poistui luotamme. Ei ole päivää mennyt etten olisi tätä ihanaa koiraa muistellut. Tästähän pitävät huolen nämä kaksi muuta mustaa, jotka meillä asustavat, rotu ja väri muistuttavat joka päivä Dammysta. Lauantai-iltana kynttilän liekkiin tuijottaen vuodatin suuria kyyneleitä täynnä tuskaa ja ikävää... ...

Muutamia arvosanoja etätehtävistä on jo palautunut... Niistä yksi 4+ loput 5:sia. Kokonaissaldo ensimmäiseltä vuodelta: Viitosia, yksi 4+ ja yksi 5-... Nyt vaan täytyisi ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa tuo yritystoiminnan suuri tehtävä, joka pitää palauttaa viikolla 33, kun opiskelut taas jatkuvat...Huh...

Juhannus siis tulee ja varmaan meneekin yhtä sukkelaan kuin joka vuosi. Juodaan viinaa, grillataan ja kärsitään krapulasta ja joku varmaan polttaa kokkoakin jossain... Toivottavasti kaikki pystyvät nauttimaan tuosta keskikesän juhlasta...

Juhannuksen jälkeen maanantaina minulla on vuosilomapäivä ja lähden käyttämään Junon eläinlääkärillä jälkitarkastuksessa (hampaat) ja samalla katsotaan etutassun tilanne. Toivotaan, että kaikki olisi jo hyvin.

Niin ja Allu the Horse... sillä on sädemätä ja sieni-infektio kavioissa... Shit... Ne eivät mitenkään haittaa hevosen liikuntaa. Se toimii ihan kympillä. Nyt vaan tarkasti hoidetaan ja toivotaan että kaviot saadaan kuntoon. Eli kavioissa oli jo silloin ostaessa tuo sieni-infektio, mutta tosi piilevänä. Kengityksien ja kavioiden putsauksen yhteydessä alkoi näkyä oireita ja eläinlääkäri kävi sen sitten vielä toteamassa. No hoidossa on, toivottavasti paranee!!!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Sananmukaisesti tämä paikka on minulle tuo ihan "vuodatus"... Pitkään aikaan ei ole ollut mitään hyvää kerrottavaa. Tuskin nämäkään uutiset ovat mitään helpottavia, päin vastoin. Löytyy niistä kuitenkin jotain hyvääkin, mutta...

Aloitetaan Junosta. Olen hoitanut koiraa niin hyvin kuin vain voin, mutta ontuminen on jatkunut. Koira ulkoilutetaan hihnassa minimilenkeillä, vaan siksi että saisi nuo ulkojutut hoidettua. Sidettä pidetään edelleen ja lepoa jatketaan. Perjantaina 5.6.  menin klo 11.30 eläinlääkäriin ja silloin oli tarkoitus tutkia tuo Junon suu ihan tarkasti. Eläinlääkäri oli myöhässä... pääsimme vastaanotolle klo 11.50. Sitten vaan Juno unten maille, jotta tutkimus voitaisiin suorittaa. Odotin, odotin, odotin... klo 15.15 näin seuraavan kerran Junon eläinlääkärin, joka ilmoitti, että voisin mennä hänen kanssaan keskustelemaan. Kauhistuin kuullessani mitä Junolle oli tehty... 5 hammasta poistettiin ... Yksi hammas oli jopa niin pahoin mustunut, että leukaluukin oli jo osittain tulehtunut... Nyt on siis näyttelykielto tuon nukutuksen vuoksi, mutta muuten saamme osallistua näyttelyihin (hampaiden poistosta menee Kennelliittoon lausunto), jos vaan koiramme ontuminen helpottaisi... Eli emme pääse Kotkan näyttelyyn... Voihan kurjuuksien kurjuus!!!! Tämä viimeisin eläinlääkäri reissu tuli maksamaan 649 euroa... edellinen maksoi 380 euroa... Ja kahden viikon päästä on mentävä jälkitarkastukseen. Voiko nyt enää mitään toivoa, muuta kuin lottovoittoa (enhän minä edes lottoa...). Voi p.a.s.k.a!

Kaikki jotka osaavat tämän lyhyenkin matikan, tietävät että minä en tästä tilanteesta selviä. Kahden koiran lääkitykset ja hevonen täysylläpidossa... Kuinka edes ajattelin, että pärjäisin?! Mikähän olisi viisas ratkaisu tässä vaiheessa??? Kaikenlaista pyörii mielessä, mutta mikä olisi oikein, sen kun tietäisi...

Dinjo on "onneksi" voinut hyvin sekä hevonen... (koputan maalaamatonta puuta). Dinjo on jotenkin viisastunut... liekö koira saavuttanut aikuisiän kynnyksen vai mikä sillä on?! Allu the Horse on taas jotenkin muuttunut... Se säikkyy tosi pieniä asioita, silmät ovat lautasena ja sieraimet pullistuvat valtaviksi. En tiedä mikä sillä on? Liikunta on samanlaista, nyt vaan olemme saaneet Allun laitumelle, ehkä sieltä saa kunnon herkkyysolon ja hevonen on into piukeena, tiedä häntä?

Opiskeluissa on vielä pari tehtävää. Toinen pitää palauttaa 11.6. mennessä ja toinen "suuri tehtävä", pitää palauttaa elokuussa, kun opiskelut taas jatkuvat. Kaksi viimeistä saatua tehtävää toivat arvosanoiksi 5 (arvosteluasteikko on 1-5).

Äitikin joutui sairaalaan. Sydämessä oli rytmihäiriö, joka onneksi saatiin korjattua. Nyt sydän vaan haluaa sykkiä liian nopeasti ja siksi äiti on vielä tarkkailussa. Toivon, että hän pääsee pian kotiin ja jaksaa olla kanssamme vielä pitkän aikaa.

Hoffipalstoilta olen lukenut ikäviä uutisia. Tuttuja iäkkäitä hoffivanhuksia on siirtynyt sateenkaarisillan toiselle puolelle. Yhden tutun koira on vakavasti sairastunut... Tosi haikeita uutisia ... Jääkää hyvästi: Atom ja Kossu... Osanottoni omistajille!!! Onneksi muistot kultaavat matkatessamme eteenpäin.

Voimme ehkä hieman huokaista helpotuksesta... Röntgenkuvien mukaan Junolla ei ole mitään murtumia eikä mitään kauheaa luustossa. Eli normaalia kalkkeutumaa, jota tämän ikäisellä koiralla voi esiintyä. Juno aristi selvästi oikean jalan ranteen aluetta sekä olkanivelen taivutuksessa ilmeni kipua. Samalla eläinlääkäri katsoi Junon suun ja siinä todettiin, että takahampaiden seudulla voisi olla tulehdusta, joka hoidetaan mahdollisimman pian.

Jos Junolla olisi syöpä, niin se olisi kuulemma tosi tuskallista koiralle, joten jo alkututkimus kertoi, että tämä asia on ainakin poissuljettu. Huh...

Tämän hetken hoitotoimena on se, että Junolla on tukiside etutassussa joka vaihdetaan päivittäin. Tätä tukea pidetään kaksi viikkoa. Liikunta on rajoitettu hihnan varaan ja koiran on oltava mahdollisimman pienellä liikutuksella. Soitan viikoittain eläinlääkärille tilanteemme kehityksestä. Jatkotutkimus neljän viikon kuluttua.

Parempaa helatorstaita kaikille!

PS. Paikkakunnalla uuden vuoden aattona kadonnut kultainennoutajanarttu Emma oli tänään löydetty hukkuneena. Ikävä tapaus, mutta omistajia tieto ehkä jollakin lailla ehkä lohdutti...
Otamme osaa omistajien suruun!!!

Olin kyllä vahvasti sitä mieltä, että Junolta olisi pitänyt poistaa yksi takahammas, mutta toisin kävi...

Viime viikolla alkoi juimia tuota yhtä takahammasta aika lailla. Se on vihotellut viimeiset puoli vuotta, välillä ollen ihan ok, välillä on ollut pientä kipua. Kävin vasta äsken paikkauttamassa viereisen hampaan ja tuska hellitti hetkeksi.

Lauantaina kipu koveni koko ajan. Hampaita ei voinut purra yhteen saati, että olisi yrittänyt käyttää tuota hammaskalustoa jonkun ruoan hienontamiseen. Vatsataudista huolimatta oli varattava aika hammaslääkäriltä. Aika oli maanantaina klo 15.15.

Ajattelin mielessäni, että enköhän saa jonkun tulehduskipulääkkeen ja sitten myöhemmin hammasta hoidetaan, ja paskan marjat. Hammaslääkäri katsoi hampaan, otti siitä röntgenkuvan ja totesi, että siihen on jo tehty juurihoito. Ja nyt se oli vielä kehittänyt märkäpaiseen... Muuta ei voi tehdä kuin poistaa tuo hammas. Ilmankos se oli kipeä ?! Hammaslääkäri totesi, että puudutetaan ja sitten otetaan pois... Kolme puudutuspiikkiä laitettiin ja lekuri ryhtyi hampaan poistoon... Sattui aivan sairaasti!!! Sain vielä yhden puudutuspiikin... Ei sekään paljon lohduttanut, ei puutunut hampaan ympäristö ei... Kyyneleet silmissä, tuska leuassa... kun tämä tohtori repi hammastani. "Kestätkö vielä hetken???" Teki mieli sanoa, en prkle... mutta ok, pois se oli saatava. Pienen repimisen jälkeen hammas lähti ja märkäpesäkekin aukesi... Olon pitäisi pian hellittää, sanoi tohtori.

Kahden tunnin jälkeen puudutus oli poissa ja tuskat valtavat! Toivotaan, että kukaan muu ei tällaiseen rääkkiin ihan pian joudu!!!

PS. Huomenna kello 10.45 on Junon eläinlääkäri, Kepo lupasi hoitaa koiran eläinlääkärille... Odotetaan ja kuunnellaan mitä tohtori sanoo?!

Juno käytettiin tänään eläinlääkärissä, jotta saisimme tuon Haminan näyttelymaksun takaisin. Eläinlääkäri tutki koiran; hammas oli ihan ok, ontui edelleen. Siis mitään ei selvinnyt . Saimme lääkärintodistuksen ja lääkkeitä bakteeritulehdukseen.

Juno on tarkoitus käyttää tarkemmissa tutkimuksissa lähipäivinä. Siitä sitten myöhemmin lisää.

Itse olin tänään pois töistä hurjan mahataudin vuoksi. Iltapäivällä nousi pieni lämpö ja huominenkin päivä kuluu sängyn pohjaa tutkien.

Parempaa viikkoa kaikille!

Näitä tuskaisia päiviä on ollut paljon, mutta tämä päivä nousi listaykköseksi heti torstain tapahtumien jälkeen...

Palataan ensin vuoteen 1991... Minulla oli elämäni ensimmäinen oma rotukoira. Näyttelykehään piti päästä kokeilemaan, millaista tuo outo ja uusi maailma oikein on? Kivaa se oli... Siitä alkoi jokavuotiset näyttelytapahtumat, joista en yhtään vaihtaisi pois. Jokainen näyttely on tuonut uusia kokemuksia, uusia ystäviä ja hurjasti mukavaa yhdessäoloa koirien ja minun "keponi" kanssa. Ollaan koettu yhtä ja toista yhdessä. Tämä on meidän juttu ! Näyttelyissä on kierretty vuosittain n. 8 - 12 kertaa. Eli ei mitään joka viikonloppuista rumbaa, vaan sopivassa määrin ja sopivia viikonloppuja. Olemme yhdessä niistä nauttineet!

Olin siis ilmoittanut Junon Haminan näyttelyyn, tällä on yleensä korkattu tuleva näyttelykausi. Torstai-iltana Juno kisaili poikansa Dinjon kanssa pihalla totuttuun tapaansa... Sitten se alkoi ontua... Rajoitimme liikunnan minimiin, jotta koira toipuisi lauantain näyttelyyn, mutta toisin kävi. Ontuminen jatkui ja jatkui. Soitin perjantaina eläinlääkärille ja maanantaina menemme tutkimuksiin... Hampaat on tutkittu ja olen todennut, että siellä on yksi poistettava hammas... Niin totuushan on myös se, että Junon emä alkoi ontua ja kahden viikon päästä tämä koira siirtyi vihreimmille niityille, diagnoosina luusyöpä... .

Olo on tyhjä ja nuutunut... Se mitä minä joka vuosi odotan innoissani, ei toteutunutkaan. Nämä näyttelytoiminnat ovat se pääasia, joita koirien kanssa haluaisin harrastaa. Myös palveluskoirakisat sekä toko olisivat mieleeni, mutta omien koirien tämän hetkinen taso alkaa olla aika minimissään. Pahus sentään ...

Harmittaa myöntää, mutta "kateellisena" katselen ja ihailen muiden tuloksia tuolta nettimaailmasta, kumpa minäkin voisin harrastaa ja toteuttaa koirien kanssa kaikkea mukavaa. Ovathan ne kuuluneet elämääni pian yli kolmekymmentä vuotta...

Ihan meinasi unohtua... Allu the Horse täyttää tänään 11 vuotta...

ONNEA MEITIN KARVAOOPPELILLE

Vuosi sitten tällä samalla päivämäärällä syntyi suomenhevostammavarsa "Taika", joten voimme juhlistaa kahden hevosen syntymäpäivää tänään!!! Ja nämä hevoset ovat vielä samalla tallilla...

ONNEA MYÖS TAIKALLE sekä omistaja/kasvattajalle

PS. Lauantain koiranäyttely on tarkan harkinnan alla, pääsemmekö vai emme???

Vappu oli ja meni... Oli simaa, munkkeja ja tippaleipiä. Tosi hyvää ruokaa syötiin ja koiratkin saivat osansa yltäkylläisestä tarjoilusta. Punaviiniä kului ihan kiitettävästi. Nyt sitten odotellaan äitienpäivää, helatorstaita ja niin sitä Jussia, joka tulee tänäkin vuonna varmaan aivan liian nopeasti.

Ensi viikko on vuosilomaa, olen taas opiskeluviikolla. Lukujärjestys näytti aika hyvältä. Siellä on mm. opinnäytetöiden esityksiä??? Mukava nähdä mitä nämä tunnit pitävät sisällään...

Onpahan nyt virallisesti ilmoitettu Juno kahteen näyttelyyn: Haminaan ja Kotkaan. On taas mielenkiintoista kuulla tuomareiden kommentteja minun/meidän mustasta ihanuudesta .

Eilen päätin varautua kesän tuloon. Ostin koirille Frontline-punkkikarkoitteet, on muuten "sikakallista... 39,34 €", laitoimme ne samana päivänä. Vielä ei ole yhtään punkkia näkynyt, mutta pian ne taas yrittävät piiloutua koirien turkkeihin. Enkä halua niitä pikkuilkiöitä meidän huusholliin.

Tänä iltana olisi vielä tarkoitus leikata koirien kynnet. Huomenna menen tallille ratsastamaan Allun, saas nähdä onko ruunalla kiire töihin. Se on saanut melkein viikon huilia ihan käyntilenkkien myötä (rokotettiin maanantaina 27.4.).

Onneksi ei ole kotitehtäviä tällä hetkellä, kun tuo opiskeluviikko on tällä erää viimeinen, syksyllä sitten jatkamme opiskelua, jos vaan löydän sen kadotetun motivaation...

Hyvää viikkoa kaikille!

Oikein hauskaa vappua kaikille!!!!

Toivottavat: Juno, Dinjo ja kakslahkeiset

Ei ehditä pahemmin huokailla, kun kohtaukset taas tulevat tiiviimmin .

Tänään klo 17.45 sai Dinjo kouristuskohtauksen... taas. Itse en ollut paikalla, mutta isäntä sai taas muutamat ylimääräiset sydämenlyönnit. Kohtaus oli kulultaan samanlainen kuin edellisetkin. Taas täydestä uneen suoraan kohtaukseen.

Dinjo on ollut nyt enemmän hoiperteleva ja nuutunut kuin aiemmin. Kai tuo lyhyt kohtausten väli aiheuttaa uupumista meidän pikkumieheen . Eihän tässä ole kohtausten väliä kuin hieman reilu kaksi viikkoa...

Nämä ravistelevat meitä tosi paljon. 15. kohtausta ajalla 1 v ja 4 kk, vaikka nämä ovat lieviä, niin joka kohtaus kuitenkin tuhoaa nuoressa koirassamme jotain. Kuinka pitkään koira tällaista kestää???